A2 Vertaisarvioitu katsausartikkeli tieteellisessä lehdessä
Oligonukleotidilääkkeiden rakennekemialliset ja farmakologiset ominaisuudet
Tekijät: Poijärvi-Virta, Päivi; Koulu, Markku; Virta, Pasi
Kustantaja: Suomalainen lääkäriseura Duodecim
Julkaisuvuosi: 2025
Lehti: Duodecim
Vuosikerta: 141
Numero: 15
Aloitussivu: 1211
Lopetussivu: 1220
ISSN: 0012-7183
Julkaisun avoimuus kirjaamishetkellä: Ei avoimesti saatavilla
Julkaisukanavan avoimuus : Viivästetysti avoin julkaisukanava (julkaisut tulevat avoimesti saataville tietyn ajan jälkeen)
Verkko-osoite: https://www.duodecimlehti.fi/duo18894
Rinnakkaistallenteen osoite: https://research.utu.fi/converis/portal/detail/Publication/505469623
Tiivistelmä
Oligonukleotidilääkkeet ovat nukleiinihappo-oligomeerejä, joiden vaikutus perustuu Watson-Crickin emäspariutumisen mukaiseen sitoutumiseen esilähetti-RNA:han ja lähetti-RNA:han. Poikkeuksia ovat vasta-aineita muistuttavat aptameerit ja RNA-rokotteet. Nukleiinihappojen rakennekemialliset modifikaatiot ovat lääkekehityksen kannalta avainasemassa, sillä ne lisäävät oligonukleotidien kestävyyttä, tehostavat affiniteettiä, pidentävät vaikutusaikaa ja vähentävät immunogeenisuutta. Lääkevaikutuksen kudosspesifinen kohdentaminen lisää oligonukleotidien tehoa ja turvallisuutta. Kohdentaminen maksasoluihin onnistuu nykyisin parhaiten, mutta uusia menetelmiä kehitetään jatkuvasti. Oligonukleotidilääkkeiden vaikutus ei perustu aptameerejä lukuun ottamatta kohdeproteiiniin sitoutumiseen, joten aikaisemmin lääkevaikutuksen ulkopuolelle jääneet kohteet ovat uudella tavalla saavutettavissa. Oligonukleotidilääkkeiden käyttö laajentunee lähitulevaisuudessa kansanterveydellisesti tärkeiden lipidi- ja glukoosiaineenvaihdunnan häiriöiden, kohonneen verenpaineen ja neurodegeneratiivisten sairauksien hoitoon.
Oligonukleotidilääkkeet ovat nukleiinihappo-oligomeerejä, joiden vaikutus perustuu Watson-Crickin emäspariutumisen mukaiseen sitoutumiseen esilähetti-RNA:han ja lähetti-RNA:han. Poikkeuksia ovat vasta-aineita muistuttavat aptameerit ja RNA-rokotteet. Nukleiinihappojen rakennekemialliset modifikaatiot ovat lääkekehityksen kannalta avainasemassa, sillä ne lisäävät oligonukleotidien kestävyyttä, tehostavat affiniteettiä, pidentävät vaikutusaikaa ja vähentävät immunogeenisuutta. Lääkevaikutuksen kudosspesifinen kohdentaminen lisää oligonukleotidien tehoa ja turvallisuutta. Kohdentaminen maksasoluihin onnistuu nykyisin parhaiten, mutta uusia menetelmiä kehitetään jatkuvasti. Oligonukleotidilääkkeiden vaikutus ei perustu aptameerejä lukuun ottamatta kohdeproteiiniin sitoutumiseen, joten aikaisemmin lääkevaikutuksen ulkopuolelle jääneet kohteet ovat uudella tavalla saavutettavissa. Oligonukleotidilääkkeiden käyttö laajentunee lähitulevaisuudessa kansanterveydellisesti tärkeiden lipidi- ja glukoosiaineenvaihdunnan häiriöiden, kohonneen verenpaineen ja neurodegeneratiivisten sairauksien hoitoon.
Turun yliopiston Tutkimustietojärjestelmän portaali