A2 Refereed review article in a scientific journal
Oligonukleotidilääkkeiden rakennekemialliset ja farmakologiset ominaisuudet
Authors: Poijärvi-Virta, Päivi; Koulu, Markku; Virta, Pasi
Publisher: Suomalainen lääkäriseura Duodecim
Publication year: 2025
Journal: Duodecim
Volume: 141
Issue: 15
First page : 1211
Last page: 1220
ISSN: 0012-7183
Publication's open availability at the time of reporting: No Open Access
Publication channel's open availability : Delayed Open Access publication channel (the publications become open after an embargo period)
Web address : https://www.duodecimlehti.fi/duo18894
Self-archived copy’s web address: https://research.utu.fi/converis/portal/detail/Publication/505469623
Abstract
Oligonukleotidilääkkeet ovat nukleiinihappo-oligomeerejä, joiden vaikutus perustuu Watson-Crickin emäspariutumisen mukaiseen sitoutumiseen esilähetti-RNA:han ja lähetti-RNA:han. Poikkeuksia ovat vasta-aineita muistuttavat aptameerit ja RNA-rokotteet. Nukleiinihappojen rakennekemialliset modifikaatiot ovat lääkekehityksen kannalta avainasemassa, sillä ne lisäävät oligonukleotidien kestävyyttä, tehostavat affiniteettiä, pidentävät vaikutusaikaa ja vähentävät immunogeenisuutta. Lääkevaikutuksen kudosspesifinen kohdentaminen lisää oligonukleotidien tehoa ja turvallisuutta. Kohdentaminen maksasoluihin onnistuu nykyisin parhaiten, mutta uusia menetelmiä kehitetään jatkuvasti. Oligonukleotidilääkkeiden vaikutus ei perustu aptameerejä lukuun ottamatta kohdeproteiiniin sitoutumiseen, joten aikaisemmin lääkevaikutuksen ulkopuolelle jääneet kohteet ovat uudella tavalla saavutettavissa. Oligonukleotidilääkkeiden käyttö laajentunee lähitulevaisuudessa kansanterveydellisesti tärkeiden lipidi- ja glukoosiaineenvaihdunnan häiriöiden, kohonneen verenpaineen ja neurodegeneratiivisten sairauksien hoitoon.
Oligonukleotidilääkkeet ovat nukleiinihappo-oligomeerejä, joiden vaikutus perustuu Watson-Crickin emäspariutumisen mukaiseen sitoutumiseen esilähetti-RNA:han ja lähetti-RNA:han. Poikkeuksia ovat vasta-aineita muistuttavat aptameerit ja RNA-rokotteet. Nukleiinihappojen rakennekemialliset modifikaatiot ovat lääkekehityksen kannalta avainasemassa, sillä ne lisäävät oligonukleotidien kestävyyttä, tehostavat affiniteettiä, pidentävät vaikutusaikaa ja vähentävät immunogeenisuutta. Lääkevaikutuksen kudosspesifinen kohdentaminen lisää oligonukleotidien tehoa ja turvallisuutta. Kohdentaminen maksasoluihin onnistuu nykyisin parhaiten, mutta uusia menetelmiä kehitetään jatkuvasti. Oligonukleotidilääkkeiden vaikutus ei perustu aptameerejä lukuun ottamatta kohdeproteiiniin sitoutumiseen, joten aikaisemmin lääkevaikutuksen ulkopuolelle jääneet kohteet ovat uudella tavalla saavutettavissa. Oligonukleotidilääkkeiden käyttö laajentunee lähitulevaisuudessa kansanterveydellisesti tärkeiden lipidi- ja glukoosiaineenvaihdunnan häiriöiden, kohonneen verenpaineen ja neurodegeneratiivisten sairauksien hoitoon.
UTU Research Portal