Artikkelissa tarkastellaan perusopetuksen oppilaiden turvallisuusosaamista: tietoja,

taitoja ja asenteita (N=376), joita on tutkittu aiemmin vain vähän. Vaikka

turvallisuusosaaminen oli tulosten mukaan keskimääräisesti hyvällä tasolla, tyttöjen

ja poikien, luokka-asteiden ja yksittäisten koulujen välillä oli tilastollisesti

merkitseviä eroja. Erot varmistettiin analyysissä parametrisin ja epäparametrisin

menetelmin. Poikien tyttöjä ja yläkoululaisten alakoululaisia tilastollisesti merkitsevästi

heikompi turvallisuusasenne aiheuttaa huolta. Tulokset herättävät pohtimaan

erityisesti yläkoulussa toteutettavaa turvallisuuskasvatusta, jonka sisältöjä

tulee tarkastella jatkossa laajasti suhteessa eri-ikäisten oppilaiden tarpeisiin ja

heidän elämänpiiriinsä. Koulun turvallisuuskulttuurin ja turvallisuuskasvatuksen

vuorovaikutteiseen suhteeseen kuuluu, että turvallisuutta toteutetaan ja opitaan

kouluissa kokemuksellisesti ja ilmiölähtöisesti.