G5 Artikkeliväitöskirja
Myndighetskommunikation på två språk – pensionstexter på svenska och finska i Finland och Sverige i ett systemisk-funktionellt perspektiv
Tekijät: Tolvanen Eveliina
Kustantaja: University of Turku
Kustannuspaikka: Turku
Julkaisuvuosi: 2016
eISBN: ISBN 978-951-29-6663-9
Verkko-osoite: http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-29-6663-9
Rinnakkaistallenteen osoite: https://www.doria.fi/handle/10024/127345
Väitöskirjassa tutkitaan Suomessa ja Ruotsissa julkaistuja, eläkkeistä
kertovia ruotsin- ja suomenkielisiä viranomaistekstejä vertailevasta
näkökulmasta. Tutkittu aineisto koostuu eläkkeistä kertovista
tiedottavista verkkoteksteistä, jotka on julkaissut Suomen
Kansaneläkelaitös eli Kela (ruots. Folkpensionsanstalten eli FPA) ja
Ruotsin Eläkevirasto (ruots. Pensionsmyndigheten). Aineisto koostuu
neljästä ryhmästä: suomalaisista, suomenruotsalaisista, ruotsalaisista
ja ruotsinsuomalaisista teksteistä, jotka on kerätty vuonna 2012.
Tutkimuksen tavoitteena on selvittää, millaisia yhtäläisyyksiä ja eroja
tutkittujen tekstien välillä on ja pohtia, millaisilla tekijöillä eroja
ja yhtäläisyyksiä voidaan selittää.
Pääasiallisena tutkimusmenetelmänä on systeemis-funktionaalisen
lingvistiikkaan perustuva tekstianalyysi. Tekstien
leksikaalis-kieliopillisia piirteitä ja niiden välisiä eroja tutkitaan
sekä määrällisesti että laadullisesti. Lisäksi tutkimuksessa
tarkastellaan joitakin tekstien ei-kielellisiä piirteitä, mm. tekstien
laajuutta ja graafista ulkoasua. Väitöskirjassa perehdytään myös
tekstien keskeisiin konteksteihin. Sitä, miten tutkittu aineisto on
tuotettu, kartoitetaan em. viranomaisille suunnatulla
kyselytutkimuksella.
Tutkimuksen tulokset osoittavat, että Suomessa ja Ruotsissa
julkaistut tekstit edustavat samantyyppisiä rekistereitä, jotka ovat
sidoksissa kahteen eri kulttuurikontekstiin. Tutkittujen kielten
erilaiset viralliset asemat vaikuttavat tekstien ei-kielellisiin
piirteisiin. Suomalaiset ja suomenruotsalaiset tekstit ovat
laajuudeltaan ja sisällöltään pääosin toisiaan vastaavia. Ruotsalaiset
tekstit ovat hyvin kattavia ja ruotsinsuomalaiset tekstit puolestaan
varsin lyhyitä. Sekä suomenruotsalaiset ja ruotsinsuomalaiset tekstit
ovat käännöksiä. Tekstien välillä on myös erilaisia kielellisiä eroja.
Suomessa julkaistuissa teksteissä viranomaisen auktoriteettia tuodaan
selvästi esiin erilaisin leksikaalis-kieliopillisin keinoin, mutta
Ruotsissa julkaistuissa teksteissä sitä häivytetään. Suomessa
julkaistuissa teksteissä luodaan myös useammin lukijalle passiivista
vastaanottajan roolia. Tulokset tukevat käsitystä siitä, että virkakieli
on epämuodollistunut voimakkaammin Ruotsissa kuin Suomessa. Myös
suomalaisissa ja suomenruotsalaisissa teksteissä on kuitenkin osin
siirrytty kohti epämuodollisempaa kieltä, mikä tulee ilmi mm. siinä,
että lukijaa puhutellaan johdonmukaisesti yksikön toisen persoonan
muodoilla.