A3 Vertaisarvioitu kirjan tai muun kokoomateoksen osa
Elintarvikkeet ja sääntelytarkkuus
Tekijät: Anu Lähteenmäki-Uutela
Toimittaja: Tala Jyrki
Kustannuspaikka: Helsinki
Julkaisuvuosi: 2014
Kokoomateoksen nimi: Kirjoituksia sääntelytarkkuudesta
Sarjan nimi: Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen tutkimustiedonantoja
Numero sarjassa: 123
Aloitussivu: 63
Lopetussivu: 82
ISBN: 978-951-704-421-9
ISSN: 1235-9254
Verkko-osoite: http://www.optula.om.fi/material/attachments/optula/julkaisut/tutkimustiedonantoja-sarja/sS1C6Tx2l/tta123_Tala_2014.pdf
Tiivistelmä
Kirjoituksessa käsitellään elintarvikkeiden turvallisuutta ja markkinointia sääntelytarkkuuden näkökulmasta. Sääntelytarkkuudessa on kyse
siitä, ovatko säännöt yleisluonteisia vai yksityiskohtaisia.
Tarkasteltava elintarvikesääntely on tä
ssä kirjoituksessa jaettu kolmeen
osaan:
1)Lainsäädäntö
2)Viranomaisohjeet
3)Yksityinen sääntely (esim. ISO-standardit)-
Ensimmäisenä on hyvä miettiä sitä, tarvitaanko elintarvikkeiden turvallisuuden ja markkinoinnin sääntelyä. Mielestäni on selvää, että tarvitaan.
Toinen kysymys on se, miten yksityiskohtaisesti asiaa pitää säännellä.
Euroopassa pidetään itsestäänselvyytenä, että ruoan sääntelyn pitää olla yksityiskohtaista.
Kolmas kysymys on se, kuka määr
ittää tarkat säännöt. Kuka määrittää
sääntelyn konkreettisen vaatimustason
käytännössä? Pitäisikö tarkat säännöt määrittää lailla vai tulisiko ne jättää viranomaisten ja/tai standardien määritettäviksi? Mielestäni on yrittäjän ja kuluttajan kannalta tärkeintä, että taho on asiantunteva ja ottaa huomioon myös muut kuin tieteelliset seikat.
Kirjoituksessa käsitellään elintarvikkeiden turvallisuutta ja markkinointia sääntelytarkkuuden näkökulmasta. Sääntelytarkkuudessa on kyse
siitä, ovatko säännöt yleisluonteisia vai yksityiskohtaisia.
Tarkasteltava elintarvikesääntely on tä
ssä kirjoituksessa jaettu kolmeen
osaan:
1)Lainsäädäntö
2)Viranomaisohjeet
3)Yksityinen sääntely (esim. ISO-standardit)-
Ensimmäisenä on hyvä miettiä sitä, tarvitaanko elintarvikkeiden turvallisuuden ja markkinoinnin sääntelyä. Mielestäni on selvää, että tarvitaan.
Toinen kysymys on se, miten yksityiskohtaisesti asiaa pitää säännellä.
Euroopassa pidetään itsestäänselvyytenä, että ruoan sääntelyn pitää olla yksityiskohtaista.
Kolmas kysymys on se, kuka määr
ittää tarkat säännöt. Kuka määrittää
sääntelyn konkreettisen vaatimustason
käytännössä? Pitäisikö tarkat säännöt määrittää lailla vai tulisiko ne jättää viranomaisten ja/tai standardien määritettäviksi? Mielestäni on yrittäjän ja kuluttajan kannalta tärkeintä, että taho on asiantunteva ja ottaa huomioon myös muut kuin tieteelliset seikat.
Turun yliopiston Tutkimustietojärjestelmän portaali