A3 Refereed book chapter or chapter in a compilation book
Elintarvikkeet ja sääntelytarkkuus
Authors: Anu Lähteenmäki-Uutela
Editors: Tala Jyrki
Publishing place: Helsinki
Publication year: 2014
Book title : Kirjoituksia sääntelytarkkuudesta
Series title: Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen tutkimustiedonantoja
Number in series: 123
First page : 63
Last page: 82
ISBN: 978-951-704-421-9
ISSN: 1235-9254
Web address : http://www.optula.om.fi/material/attachments/optula/julkaisut/tutkimustiedonantoja-sarja/sS1C6Tx2l/tta123_Tala_2014.pdf
Abstract
Kirjoituksessa käsitellään elintarvikkeiden turvallisuutta ja markkinointia sääntelytarkkuuden näkökulmasta. Sääntelytarkkuudessa on kyse
siitä, ovatko säännöt yleisluonteisia vai yksityiskohtaisia.
Tarkasteltava elintarvikesääntely on tä
ssä kirjoituksessa jaettu kolmeen
osaan:
1)Lainsäädäntö
2)Viranomaisohjeet
3)Yksityinen sääntely (esim. ISO-standardit)-
Ensimmäisenä on hyvä miettiä sitä, tarvitaanko elintarvikkeiden turvallisuuden ja markkinoinnin sääntelyä. Mielestäni on selvää, että tarvitaan.
Toinen kysymys on se, miten yksityiskohtaisesti asiaa pitää säännellä.
Euroopassa pidetään itsestäänselvyytenä, että ruoan sääntelyn pitää olla yksityiskohtaista.
Kolmas kysymys on se, kuka määr
ittää tarkat säännöt. Kuka määrittää
sääntelyn konkreettisen vaatimustason
käytännössä? Pitäisikö tarkat säännöt määrittää lailla vai tulisiko ne jättää viranomaisten ja/tai standardien määritettäviksi? Mielestäni on yrittäjän ja kuluttajan kannalta tärkeintä, että taho on asiantunteva ja ottaa huomioon myös muut kuin tieteelliset seikat.
Kirjoituksessa käsitellään elintarvikkeiden turvallisuutta ja markkinointia sääntelytarkkuuden näkökulmasta. Sääntelytarkkuudessa on kyse
siitä, ovatko säännöt yleisluonteisia vai yksityiskohtaisia.
Tarkasteltava elintarvikesääntely on tä
ssä kirjoituksessa jaettu kolmeen
osaan:
1)Lainsäädäntö
2)Viranomaisohjeet
3)Yksityinen sääntely (esim. ISO-standardit)-
Ensimmäisenä on hyvä miettiä sitä, tarvitaanko elintarvikkeiden turvallisuuden ja markkinoinnin sääntelyä. Mielestäni on selvää, että tarvitaan.
Toinen kysymys on se, miten yksityiskohtaisesti asiaa pitää säännellä.
Euroopassa pidetään itsestäänselvyytenä, että ruoan sääntelyn pitää olla yksityiskohtaista.
Kolmas kysymys on se, kuka määr
ittää tarkat säännöt. Kuka määrittää
sääntelyn konkreettisen vaatimustason
käytännössä? Pitäisikö tarkat säännöt määrittää lailla vai tulisiko ne jättää viranomaisten ja/tai standardien määritettäviksi? Mielestäni on yrittäjän ja kuluttajan kannalta tärkeintä, että taho on asiantunteva ja ottaa huomioon myös muut kuin tieteelliset seikat.
UTU Research Portal