Valmistelen väitöskirjaa taidehistorian oppiaineessa. Turun yliopistoa aiemmin opiskelin Kiinassa yli yhdeksän vuotta, Sichuanin ja Nanjingin yliopistoissa kiinan kieltä ja kulttuuria sekä Kiinan taideakatemiassa kiinalaisen maalaustaiteen osastolla kalligrafia- ja sinettitaidetta. Kiinankielisessä pro gradu -tutkielmassani tarkastelin kiinan kielen kirjoitusmerkin plastista rakennetta semioottisesta näkökulmasta. Tiivis yhteistyö Kiinan taideakatemian Modernin kalligrafian tutkimuskeskuksen kanssa jatkuu edelleen. 

Kiinassa viettämäni lähes kaksikymmentä vuotta nykymustetaiteen kehityksen ytimessä, läheisessä yhteydessä tutkijoihin, opettajiin ja taiteilijoihin on rakentanut omaa osaamistani kiinalaisessa kalligrafiataiteessa ja toimivan verkoston Kiinan ja sen lähialueiden taideyliopistoihin. Ammattihistoriaani sisältyy myös graafisen muotoilijan tutkinto Lahden Muotoiluinstituutissa ja web designerin -koulutus sekä pitkäaikainen työskentely medialle, kustantajille, teattereille ja yrityksille visuaalisena suunnittelijana.

Kiinalaisen kalligrafian asema Kiinan arvostetuimpana taiteena ja viestinnän välineenä on pysynyt vakaana tuhansien vuosien ajan. Nykyisen Kiinan avautuessa nopeasti ulkomaailmalle on koko kiinalainen perinteinen kalligrafiataide työntynyt rajuun murrokseen länsimaisten taidemuotojen inspiroidessa voimakkaasti. Sen seurauksena nykykalligrafiataide on ryhmittynyt perinteiseen kalligrafiaan ja nykykalligrafiaan, ja nykykalligrafia taas on jakautunut moniin ideologisiin ilmiöihin ja uusiin esittämisen tapoihin. Kalligrafian perinteinen tehtävä ja merkitys viestinnän välineenä on muuntunut samaan aikaan, kun moderni viestintäteknologia on kehittynyt. Tuhatvuotinen kirjoitusperinne näyttäisi olevan nyt osa nykytaidetta. 

Tutkimukseni käsittelee perinteisen kiinalaisen kalligrafian muutosta nykytaiteeksi Kiinan yhteiskunnan avautumisen kontekstissa. Muutoksen merkkejä tarkastelen Wang Donglingin teosten valossa 1981–2015. Wangin alati uudistuva ja monilajinen taidetuotanto on representaatio nykytaiteelle, kalligrafiataiteelle, kalligrafian muutokselle ja kiinalaisen kulttuurin murrokselle ja siten vastauksia antava tutkimuskohde. Ensisijaisen teoreettisen viitekehyksen Wangin teosten tarkastelussa muodostaa Charles S. Peircen pragmaattinen semiotiikka. Wangin nykykalligrafiateos on merkkikompleksi, jonka monimuotoisen toiminnan aspektit ovat lähtökohtina selvittäessäni teoksen merkityksenmuodostumista laajenevassa tulkintaprosessissa. 

Olen luennoinut monissa suomalaisissa yliopistoissa ja muissa oppilaitoksissa kiinalaisen kalligrafian kehityksestä, kalligrafiataiteesta ja nykymustetaiteesta sekä opettanut sivellinkirjoitusta useilla intensiivikursseilla.