Tässä artikkelissa analysoidaan 1800-luvun kihlakunnantuomarin viranhoitoa yhden tuomarin, Gabriel Wegeliuksen, kirjeenvaihdon kautta. Wegeliuksen kuvauksia ja ajatuksia työstään sekä sen organisoimisesta tarkastellaan ja arvioidaan aikalaiskontekstissa. Mitä Wegeliuksen viranhoitoon kuului? Miten hän oli organisoinut viranhoitonsa ja miksi? Kuinka hän koki työnsä ja miksi juuri niin? Kirjeiden ja niitä täydentävän aikalaisaineiston sekä tutkimuskirjallisuuden analyysin perusteella Wegelius kuvaa yleisiä käytäntöjä maassamme. Siksi tämä tapaustutkimus toimii kurkistusaukkona 1800-luvun puolivälin suomalaisten kihlakunnantuomarien arkeen laajemminkin.