Itäisen Euroopan demokratiakehityksen ajatellaan usein vähintäänkin pysähtyneen viimeisten vuosien aikana. Vuosien 1989–1991 vallankumousten lupaukset olisivat näin jääneet täyttymättä. Artikkelissa arvioidaan ensin tämän skeptisen näkemyksen levinneisyyttä ja tältä pohjalta lähdetään pohtimaan, voisiko näkemystä jotenkin hienovaraistaa. Voisimmeko siis ymmärtää paremmin ja herkemmin, miksi kehityskulut alueella ovat olleet osin ongelmallisia ja odottamattomia? Vapauden erilaiset tulkinnat ja historiasta kumpuavien traditioiden merkitys nostetaan esiin kahtena kenties oleellisimpana seikkana tässä suhteessa.