Koronakriisi ei ole vain terveydellinen vaan myös taloudellinen ja sosiaalinen kriisi, jonka negatiiviset vaikutukset ovat pääosin suurimmat niille, jotka ovat jo valmiiksi heikoimmassa asemassa. Tässä artikkelissa teemme poikkitieteellisen katsauksen koronapandemian aikaisiin muutoksiin ja sen eriarvoistaviin vaikutuksiin eri ihmisryhmiin koko elämänkaarella ja eri elämänalueilla. Tarkastelemme erityisesti lapsiperheitä ja lapsiperheiden palveluita, oppimista ja opiskelua, työelämää ja tuloja, aikuisten sosiaalipalveluita sekä terveyteen ja hyvinvointiin liittyvää tutkimusta. Globaalisti eriarvoistuminen on merkittävästi suurempaa kuin Suomessa. Keskitymme tässä kuitenkin erityisesti Suomen kannalta kiinnostavaan eriarvoisuustutkimukseen. Tutkimuksen valossa pohdimme myös, mitä Suomessa voitaisiin tehdä, jotta epidemia ja sen rajoitustoimet eivät entisestään syventäisi olemassa olevaa eriarvoisuutta ja miten haittoja voidaan koronan jälkihoidossa vähentää.
Tutkimus osoittaa, että taloudellinen, terveydellinen ja sosiaalinen eriarvoisuus on lisääntynyt eri elämänalueilla. Vaikka koronapandemialla on ollut myös myönteisiä vaikutuksia esimerkiksi digitaalisten palvelujen käyttöönottoon, ovat myönteiset vaikutukset kasautuneet pääosin yhteiskunnan hyväosaisille. Haavoittuvassa asemassa olevien ihmisryhmien ja heidän ongelmiensa tunnistaminen on avainasemassa koronakriisin negatiivisten vaikutusten minimoimisessa ja jälkihoidossa.