Antroposeeni on täällä. Ilmastonmuutos ja elonkadon kirjo uhkaavat tulevaisuuttamme. Tämän kirjoituksen tarkoituksena on vastata kysymykseen, voiko varallisuusoikeudella olla rakentava rooli antroposeenissä. Vastausta haetaan hahmottelemalla, millainen nykyisen varallisuusoikeuden luontosuhde on. Luontosuhde hahmottuu ekstraktiiviseksi. Se perustuu ontologialle, jossa ihminen ja vapaus ovat ensisijaisia ja vastuuta toiminnan ulkoisvaikutuksista ei ole. Tällainen ontologia sopii huonosti antroposeeniin, jossa olennaista on, että meidän on pidettävä huolta maapallosta, tehtävä siitä sellainen, että sillä voi elää siedettävästi. Vapausperusteinen varallisuusoikeus ei pysty tuottamaan uusintavaa luontosuhdetta, joka lämpenevällä pallolla elämän vaatisi. Kirjoituksessa etsitään uutta suuntaa varallisuusoikeudelle kahdesta suunnasta: yritysvastuuoikeudesta ja presumptiivisesta kontekstualimista. Eroistaan huolimatta näistä eriparisista ilmiöistä löytyy antroposeenin varallisuusoikeuden ydin: vastuuorientaatio, jossa oikeuden subjektit ryhtyvät toteuttamaan oikeuden normatiivista agendaa.