Ensimmäiset marin kielen kieliopit ilmestyivät Venäjällä 1775 ja 1837; maria oli niissä kirjoitettu kyrillisin kirjaimin ja kirjainyhdistelmin ilman kie- len vaatimia erikoismerkkejä. Ensimmäisiä varhaisten fennougristien julkai- semia marin kielen kielioppeja olivat suomalaisen Matthias Alexander Cast- rénin (Elementa grammatices tscheremissae 1845) ja virolaisen Ferdinand Johann Wiedemannin (Versuch einer Grammatik der tscheremissischen Sprache nach dem in der Evangelienübersetzung von 1821 gebrauchten Dia- lekte 1847). Molemmat oli laadittu vuori- eli länsimarin pohjalta, ja niissä oli tukeuduttu aikaisempien kielioppien lisäksi Venäjällä julkaistuihin kirkolli- siin teksteihin.

Vuorimarissa on kaksi redusoitunutta eli ylilyhyttä vokaalia, ns. švaa-vo- kaalia, joiden laatuun ympäröivät vokaalit vaikuttavat, etinen ] ja takainen ə. Näiden laadun määritteleminen ja erottaminen täysvokaaleista ja tuotti kieli- opinkirjoittajille vaikeuksia. Castrén nimitti niitä švaa-vokaaleiksi mutta kir- joitti ne samoilla merkeillä kuin täysvokaalit. Hän pystyi kuitenkin erotta- maan vokaalien etisyyden tai takaisuuden eli noudatti vuorimarin velaarista vokaalisointua. Wiedemann puolestaan totesi vain yhden, y:llä merkitse- mänsä vokaalin eräänlaiseksi painottomaksi apuvokaaliksi, joka saattoi vaih- della sanassa muiden vokaalien kanssa. – Vasta Venäjän kirkon marin kielel- lä suorittamaa lähetystyötä varten kehittämän ortografian käyttöönotto 1870- luvulla osoitti etisen (y) ja takaisen (ы) švaan aseman äännejärjestelmässä.