Ekologisesti ja sosiaalisesti kestävää yhteiskuntaa ja ns. ekohyvinvointivaltiota rakennettaessa tulee kohdistaa huomiota myös valtion ulkopuolelle kytkeytyviin toimitusketjuihin. Toimitusketjuissa voi ilmetä haastavia ihmisoikeus- ja ympäristöongelmia. Esimerkiksi pakkotyöhön, lapsityöhön ja epäinhimillisiin työskentelyolosuhteisiin on puututtava. Ilmastokriisin ratkaisemiseksi ja globaalin luontokadon torjumiseksi on tärkeä säännellä myös toimitusketjuja, ei vain omassa maassa tapahtuvaa tuotantoa. Valtioiden tulee asettaa tuontituotteille kestävyyskriteerit ja vaatia yrityksiltään vastuullista toimitusketjujen johtamista. Minimissään yritysten tulee noudattaa pakottavaa sääntelyä. Edelläkävijäyrityksille jää tilaa proaktiivisesti kehittää toimitusketjuja vielä paremmiksi kunkin yrityksen arvojen mukaan. Kontribuutiomme on tuoda valtion kauppaa ja toimitusketjuja koskevan sääntelyn sekä yritysten vastuullisen toimitusketjujen hallinnan näkökulmat ekohyvinvaltiokeskusteluun.