Artikkelissa tarkastelemme sitä, miten ympäristöpolitiikan käsitteistö ja termistö ovat muuttuneet ja kuinka niiden hallinnasta ja oikeasta käyttötavasta on käyty kamppailua eduskunnan täysistuntokeskusteluissa vuosina 1960–2020. Artikkelin aineistona ovat eduskunnan digitoidut täysistuntopöytäkirjat, joita analysoimme yhdistämällä laskennallisten yhteiskuntatieteiden tekstinlouhinnan ja eksploratiivisen data-analyysin menetelmiä perinteiseen laadulliseen analyysiin. Artikkelissa esitellyt tulokset osoittavat eduskunnassa käydyn ympäristöteemaan liittyvän keskustelun muuttuneen merkittävästi sekä määrällisesti että sisällöllisesti. Keskustelun intensiteetti ja volyymi ovat kasvaneet tasaisesti, mutta samalla aikasarja-analyysi heijastelee politiikan aikapelitiloja, joka näkyy etenkin keskusteluintensiteetin melko voimakkaana vaihteluna. Sisällöllisesti keskeinen muutos näkyy siirtymisenä luontokeskeisestä puhunnasta ilmastonmuutosvetoiseen retoriikkaan. Erityisesti 2000-luvulla ilmastonmuutos-johdannaisista käsitteistä on muodostunut yläkäsitteitä, mikä nähdäksemme ilmentää ilmastonmuutos- vetoisen retoriikan valtavirtaistumisen heijastumista parlamenttipuheeseen: ilmastonmuutoskeskustelu on nykyisin metakeskustelu, jonka alla keskustellaan niin ympäristönsuojelusta, luonnon monimuotoisuuden säilyttämisestä kuin konkreettisista toimista maapallon lämpenemisen hillitsemiseksi.