Tutkimusten perusteella luonnossa oleskelulla on positiivisia vaikutuksia ihmisten hyvinvointiin. Ihmisten luonnosta saamaa hyvinvointia ja luonnon hyvinvointivaikutuksia tutkitaan monella tieteenalalla. Tässä artikkelissa tarkastelen luonnon ja hyvinvointien kytkentöjä humanismin jälkeisestä näkökulmasta. Humanismin jälkeinen ajattelu sekä siihen usein liittyvä monistinen ontologia kyseenalaistavat ihmiskeskeisen ajattelun sekä luonnosta irrallaan olemisen ja ’luontoon menemisen’.

Tässä artikkelissa tarkastelen miten ja minkälaisissa tapahtumissa hyvinvointi lisääntyy luonnossa. Hyvinvoinnin ymmärrän spinozalaisittain kyvyksi vaikuttaa ja tulla vaikutetuksi. Tutkimusmateriaalina artikkelissa on viiden miehen kanssa luonnossa tekemäni yhdessäkuljeskelut, eli vapaamuotoiset kävellen tehdyt keskustelut. Analyysimenetelmänä käytän post-kvalitatiiviseen tutkimusperinteeseen kuuluvaa käsite metodina -analyysia ja analysoin tutkimusmateriaalia affektin käsitteen avulla. Tulokset osoittavat, että luonnossa tapahtuu monenlaisia siirtymisiä, joissa kehomielen kyvyt vaikuttaa ja tulla vaikutetuiksi lisääntyvät. Luontoympäristöt affektoivat kehomieltä, saaden aikaan niin rauhoittumista kuin liikkumisen lisääntymistäkin. Luonnossa kohdataan kasveja, eläimiä, niiden jälkiä ja artefakteja. Teknologia tuo uusia mahdollisuuksia ja tukee myös eläinten affektoimiksi tulemisessa ja eläimeksi-tulemisessa. Kuljeskelut toimivat luontevana tapana kuulla miesten kokemuksista ja ajatuksista. Luonnossa olemisessa toimintakyky on merkittävässä osassa siinä, minkälaisia suhteita materiaalisen ympäristön kanssa voidaan muodostaa. Affekteja analysoimalla voidaan toimintakyky ymmärtää monimuotoisena ja yksilökohtaisena, moniaineksisten tekijöiden kanssa tapahtuvana hyvinvoivemmaksi-tulemisena.