Stressillä ei ole täsmällistä määritelmää. Kirjallisuudessa sillä tarkoitetaan vireyden epämiellyttäväksi ja hallitsemattomaksi koettua vahvistumista. Elimistön stressinsäätely on osa evoluution aikana kehittynyttä yleistä sopeutumisjärjestelmää. Myötäsyntyinen immuniteetti aktivoituu elimistön ensisijaisena stressivasteena, jota stressihormoniakseli säätelee. Aivot ovat psykososiaalisen stressin syntymisen kannalta keskeinen elin, sillä tulkinta siitä, mikä on stressaavaa, tapahtuu aivoissa. Aivokuoren etuosa toimii stressin ja tunteiden säätelyn strategisena johtajana. Tunteiden ohjauksessa toteutuvassa toimintojen säätelyssä suuri merkitys on mantelitumakkeen välittämillä pelon tunteeseen perustuvilla, käyttäytymistä estävillä vaikutuksilla. Elämämme laatu riippuu kyvystä säädellä tunnekokemuksia tilanteiden edellyttämällä tavalla. Stressiä koskeva kirjallisuus tukee näkemystä ihmisestä orgaanisena kokonaisuutena.