Pakkohoitoa voidaan antaa mielenterveyslain mukaan psykiatrisissa sairaaloissa ja myös päihdehuoltolain perusteella lääninhallituksen sopivaksi katsomassa laitoksessa tai kehitysvammaisten erityishuoltolain mukaan. Mielisairauden ja nuoren henkilön vakavan mielenterveyshäiriön toteamisen varmuus kasvaa kolmiportaisessa järjestelmässä, jossa ensisijaisesti perusterveydenhuolto vastaa hoitoon lähettämisen tarpeen arvioinnista, psykiatrisen sairaalan vastaanottava lääkäri tarkkailun tarpeesta ja vastuunalainen lääkäri hoitoon määräämisestä. Ratkaisut voivat olla prosessin eri vaiheessa perustellusti varsin erilaisia. Humalatila ei ole laillinen peruste sille, ettei potilasta tutkita, tarvittaessa lähetetä hoitoon tai aseteta tarkkailuun. Pakkohoidon ja pakkotoimien käyttö on vaihdellut Suomessa alueittain huomattavasti, eikä psykiatristen sairauksien esiintyvyyden vaihtelu selitä tätä tyydyttävästi.