Artikkelissa tarkastellaan Suomen ja sen itäisten ja kaakkoisten lähialueiden suullisen kansanperinteen kuvauksia esimodernin ajan Tukholmasta. Ylialueellisena keskuspaikkana Tukholma on jättänyt jälkiä kaukanakin asuvien väestöjen kollektiiviseen muistiin. Folkloristisia aineistoja ei ole aiemmin hyödynnetty tarkasteltaessa näitä muistijälkiä ja niistä piirtyvää kuvaa.

Suomen-, karjalan- ja inkerinkielinen perinne sisältää Tukholmaan liittyviä elementtejä lähinnä kalevalamittaisissa runoissa ja joissain läntisestä Suomesta kerätyissä lastenloruissa. Tukholmaa tai sen asukkaita ei varsinaisesti kuvata, vaan se näyttäytyy kaukaisena paikkana, osana tämänpuoleista maailmaa. Runokielessä Tukholma esiintyy kaukaisen tai epätavallisen synonyyminä tai määreenä: se liitetään usein tavaroihin, kuten pähkinöihin, veitsiin, kankaisiin ja alkoholijuomiin. Usein kyse on tuotteista, joita todella myös laivattiin Tukholman kautta muille pohjoisen Itämeren seuduille. Joistain runoista välittyy myös Tukholman asema hallinnollisena keskuksena.

Suomen ruotsinkielinen perinne on monimuotoisempaa, ja Tukholma mainitaan useimmin proosamuotoisissa kertomuksissa. Niissäkin kuvataan usein kauppatavaroita, ja molemminpuolinen tavaranvaihto on selkeämmin läsnä. Tukholmaa kuvataan usein myös kaupunkina ja ympäristönä, jossa voidaan käydä ja liikkua. Myös kaupungin asukkaista ja topografiasta annetaan tietoja. Lastenloruperinnekin antaa suomenkielisiä loruja tarkempia tietoja Tukholmasta. Yhteisen kielen ja suuremman maantieteellisen läheisyyden ansiosta Suomen ruotsinkielisen väestön on ollut helpompi olla vuorovaikutuksessa Tukholman kanssa. Suomen-, karjalan- ja inkerinkielinen perinne on lisäksi peräisin lähes pääsääntöisesti kauempaa idästä.

Kuitenkin nimenomaan ruotsinkielinen perinne toiseuttaa Tukholmaa esittäessään, että sinne suuntautuvan merimatkan aikana voidaan kohdata yliluonnollisia olentoja kuten naispuolisia vedenhaltijoita. Myös Tukholmaan itseensä voidaan liittää yliluonnolliseen sfääriin kuuluvia olentoja, kuten noitia ja noitataitoisia saamelaisia. Tukholma oli ruotsia puhuvalle väestölle sen verran tuttu, että sen kuvauksia voitiin värittää, epäilemättä joskus enemmän leikillään kuin tosissaan.