Vanhempainvapaasta on käyty aktiivista keskustelua koko 2000-luvun ajan. Kesällä 2019 hyväksytty EU:n työelämän tasapainodirektiivi muutti keskustelua, sillä se tasapainodirektiivi korvaa aikaisemman vanhempainvapaadirektiivin ja laajentaa työn ja hoivan yhteensovittamista koskemaan myös muita hoivaa tarvitsevia kuin aivan pieniä lapsia. Työn ja hoivat väliseen suhteeseen on kiinnitetty huomiota muissakin kansainvälisissä sopimuksissa ILO:n, YK:n ja Euroopan neuvoston piirissä. Artikkelin näkökulmana on se, millaisia sääntelymalleja vanhempainvapaan sääntelystä ja hoivavastuusta esiintyy kansainvälisissä asiakirjoissa, erityisesti ILO:n ja EU:n asiakirjoissa, sekä Suomessa ja Ruotsissa. Aikaisemman tutkimuskirjallisuuden perusteella muodostimme kolme sääntelymallia: äitiyssuojelun malli, työelämän tasa-arvon malli ja hoivaajan asemaa korjaava malli. Äitiyssuojelun malli on vahvimmin esillä ILO:n sääntelyssä, jossa esimerkiksi edellytetään imetystaukoja työssä. Suomessa kyseisiä ILO:n sopimuksia ei ole ratifioitu, vaan äitiyssuojelu on ikään kuin sulautunut pitkiin vanhempainvapaisiin, joiden oletetaan ratkaisevan imetyksen jatkamiseen liittyvät kysymykset. Työelämän tasa-arvomalli on keskeinen lähtökohta sekä EU:ssa että Suomessa, joissa keskeisenä tasa-arvon edistämisen välineenä on pidetty isien kiintiöiden pidentämistä. EU-sääntelyssä on korostettu myös vanhempainvapaan pitämisen joustavuutta, mutta askelet tähän suuntaan ovat varovaisia myös työelämän tasapainodirektiivissä. Myös Suomessa STM:n valmistelussa oleva malli lisää joustavuutta. Hoivaajan asemaa ja sukupuolirooleja korjaava malli on viety pisimmälle Ruotsissa, missä vanhempainvapaa on pääsääntöisesti sukupuolineutraali ja mahdollistaa sekä vanhempainvapaan pitämisen joustavasti osa-aikaisesti tai eri pituisina jaksoina Vanhempainvapaiden pituuksissa ei EU:n, Ruotsin ja Suomen malleissa ollut suuria eroja siltä osin kuin on kysymys päivärahalla korvattavista vapaista. Sen sijaan Suomen pitkä hoitovapaa sekä Ruotsissa työntekijöiden laajat oikeudet lyhennettyyn työaikaan ja poissaoloon työstä lasten hoidon vuoksi menevät EU-säännöksiä pitemmälle.