Tässä katsausartikkelissa tarkastelen vapaa-ajan historiaa Suomessa. Analysoin

työ- ja vapaa-aikaa toisistaan erottavien normien ja käytäntöjen kehitystä sekä

eri aikoina vallinneita ristiriitoja periaatteen ja käytännön välillä. Keskityn

siihen, millä tavoin työmarkkinalainsäädäntö ja -käytännöt ovat säädelleet

vapaa-ajan viettoa ja erottaneet vapaa-aikaa työajasta. Katsausartikkelin

aikajänne ulottuu teollistumisesta nykypäivään. Jaan tarkasteltavan ajanjakson

kolmeen eri kauteen, jotka ovat 1) työaikalainsäädännön ja modernin vapaa-ajan

varhaisvaiheet, 2) viisipäiväisen työviikon ja normaalivapaa-ajan lyhyt

kukoistuskausi ja 3) vapaa-ajan eriytymisen ja epätasa-arvoistumisen aika.

Hyödynnetty tutkimuskirjallisuus edustaa vapaa-aikaa tai työn ja vapaa-ajan

erontekoa käsittelevää, etupäässä kotimaista sosiaali- ja kulttuurihistorian,

työmarkkinahistorian, työelämän ja ajan sosiologian tutkimusta. Pohdin, mitä

ydinteemoja eri aikakausia käsittelevä kirjallisuus nostaa esiin, mitkä teemat

toistuvat eri aikakausien välillä ja millaiset kysymyksenasettelut olisivat

tulevassa tutkimuksessa hedelmällisiä. Katsausartikkeli osoittaa, että

historiallinen tarkastelu on tarpeen, jotta työn ja vapaa-ajan välisiin jännitteisiin

niin menneisyydessä kuin nykyhetkessä pystytään pureutumaan syvällisesti ja

ajan moninaiset ulottuvuudet tavoittaen.