Koronaepidemian suljettua useita nuorten tapaamispaikkoja, virtuaalisten kokoontumistilojen
merkitys on kasvanut. Virtuaaliset nuorisotilat, sosiaalisen median alustat ja internetin
peliyhteisöt voidaankin nähdä niin sanottuina virtuaalisina kolmansina tiloina (e.
third place). Perinteisesti
kolmansilla tiloilla on tarkoitettu julkisia kodin (ensimmäinen tila) ja työn
(toinen tila) ulkopuolisia fyysisiä tiloja, kuten kahviloita, kauppakeskuksia, kirjastoja
ja baareja, joihin ihmiset kokoontuvat nauttiakseen toistensa seurasta. Myöhemmin
kolmansien tilojen käsitettä on alettu käyttää myös puhuttaessa virtuaalisista
vapaa-ajan tiloista. Vuonna 2019 tutkin Meri-Tuulia Kaarakaisen kanssa nuorten digitaalisen
median käyttöä kolmansien tilojen näkökulmasta, ja kirjoitimme tuloksista artikkelin
Nuorisotutkimuslehteen. Kyselyyn vastasi 8661 15-22-vuotiasta nuorta eri
puolilta Suomea. Etsimme heidän digitaalisen median käytöstään niin sanottuja
ankkuroivia käyttökohteita, jotka niputtavat erilaisia käyttötapoja yhteen
jonkin kokoavan mediakäytännön ympärille. Sosiaalinen media ja digitaaliset pelit
osoittautuivat tällaisiksi ankkuroiviksi käyttötavoiksi, joista monet muut internetin
käyttökohteet saavat merkityksensä. Pojilla digitaalinen pelaaminen nousi esiin
muita käyttökohteita määrittävänä käytäntönä. Pelaaminen määritti sosiaalisten
suhteiden ylläpitämistä, digitaalisen viihteen kuluttamista ja digitaalista
viestintää. Tyttöjen internetin käytössä kokoavaksi tekijäksi nousi sosiaalisten
suhteiden ylläpito, johon yhdistyi digitaalisen viihteen kuluttaminen ja
viestintä. Tutkimuksemme tytöille sosiaalisten suhteiden ylläpito oli itsessään
syy teknologioiden käytölle, kun se pojille on usein osa digitaalisen
pelaamisen ympärille syntyviä digitaalisia käytänteitä. Pojilla sosiaalinen
kanssakäyminen liittyy usein johonkin toimintaan myös netin ulkopuolella; he
kokoontuvat yhteen esimerkiksi pelaamaan jalkapalloa. Tytöille taas on ominaista
kokoontua yhteen sosiaalisen vuorovaikutuksen vuoksi. Tutkimuksemme perusteella
tämä ilmiö toistuu samankaltaisena myös digitaalisissa kohtaamisissa. Tytöt
eivät siis kaipaa sosiaalisuudelle välittävää tekijää, kuten pelaamista, vaan
pelkästään jonkin sopivan digitaalisen alustan. Ei kuitenkaan tule unohtaa nuorten
yksilöllisyyttä. Varsinkin moni poika käyttää teknologioita hyvin samaan tapaan
kuin tutkimuksemme tytöt ja digitaalisten pelaajien joukossa on paljon tyttöjä.