Koulu on keskeinen instituutio yhteiskunnassamme, ja kun nopeat sosiaaliset, poliittiset ja taloudelliset muutokset kuvaavat nykyaikaamme, sen tulevaisuuden suunnan arviointi ja visiointi on olennaista. Tässä väitöskirjatutkimuksessa selvitetään suomalaisen koulun ja koulutuksen vaihtoehtoisia tulevaisuuskuvia. Tavoitteena on syventää ymmärrystä koulutuksen kannalta tärkeistä tekijöistä sekä saada virallisten, valtakunnallisten tulevaisuusvisioiden (OKM 2015; OKM 2024) luomien ja median välittämien mielikuvien rinnalle uusia ja monipuolisempia näkemyksiä koulutuksen tulevaisuudesta. Tutkimuksessa kysytään, millaisia kouluun ja koulutukseen liittyviä tulevaisuuskuvia lukiolaisnuorilla ja erityisopettajaopiskelijoilla on? Tämä tutkimus kuuluu kasvatustieteen, tulevaisuudentutkimuksen ja nuorisotutkimuksen tieteenaloille, ja siinä hyödynnetään tulevaisuusnäkökulmaa ja tulevaisuudentutkimuksen tieteenalan keskeisiä käsitteitä ja menetelmiä. Tutkimuksen kaksi keskeistä käsitettä ovat vaihtoehtoiset tulevaisuudet ja tulevaisuuskuvat. Vaihtoehtoisten tulevaisuuksien taustalla on ajatus siitä, että tulevaisuus on avoin sisältäen useita erilaisia tulevaisuuden vaihtoehtoja ja että toteutuvaan tulevaisuuteen voidaan valinnoilla vaikuttaa (Bell 1997a). Tulevaisuuskuvat puolestaan ovat kuvailevia ajatuskokonaisuuksia ja odotuksia tulevaisuudesta tietyn ajan jälkeen (Bell & Mau 1971, 23). Tutkimuksen tulokset on raportoitu kolmessa tutkimusartikkelissa (artikkelit I–III) ja yhteenveto-osassa. Kaksi ensimmäistä osatutkimusta keskittyvät lukiolaisnuorten näkökulmaan kysyen, mitä tekijöitä lukiolaisnuoret pitävät tärkeinä ja millaisia uhkakuvia he näkevät kuvaillessaan koulun tulevaisuutta. Koulu on yksi keskeisistä nuorten toimintaympäristöistä, ja nuoret tulkitsevat institutionaalisesti järjestäytyneestä koulusta saamiaan vihjeitä ja tekevät huomioita siitä, mikä on arvostettua, julkilausuttua tai vaiettua kouluympäristössä (Tolonen 2001b, 256–257). Siten nuorten kokemusmaailma poikkeaa aikuisten näkökulmasta ja on tärkeä näkökulma haettaessa monipuolista kuvaa koulun tulevaisuudesta. Kolmannessa osatutkimuksessa selvitetään inklusiivisen koulun toivottuun tulevaisuuteen liittyviä keskeisiä tekijöitä kysyen, mitä tekijöitä erityisopettajaopiskelijat nimeävät tärkeiksi kuvaillessaan inklusiivisen koulun toivottua tulevaisuutta. Keskittymällä tarkastelemaan toivottuun tulevaisuuteen liittyviä näkökohtia pyrittiin eroon inklusiivisen koulutuksen ongelmalähtöisestä keskustelusta ja lisäämään tietoisuutta teeman moninaisuudesta. Tässä osatutkimuksessa osallistujina ovat erityisopettajaopiskelijat, koska heillä on ajanmukainen teoreettinen tieto inkluusiosta ja monipuolinen koulutus- ja työkokemustausta. He ovat myös tulevaisuudessa keskeisessä roolissa inklusiivisen koulutuksen toteuttamisessa. Vaikka he tutkimusajankohtana asemoituivat opiskelijoiksi, edustavat he tässä tutkimuksessa opettajanäkökulmaa. Erityisopettajien koulutus toteutuu erillisellä tutkintokokonaisuudella ja näissä opiskelijoissa oli perustutkinto-opiskelijoiden lisäksi useita jo pitkään työelämässä toimineita opettajia, ja vuoden mittaisten täydentävien opintojen jälkeen he siirtyvät opetustyöhön. Väitöstutkimuksessa käytettiin kahta tutkimusmenetelmää. Osatutkimuksissa I ja II analysoitiin lukiolaisnuorten kirjoitelmia koulun mahdollisista tulevaisuuksista ja osatutkimuksessa III erityisopettajaopiskelijoiden tulevaisuustyöpajoissa tuottamia mielikuvia inklusiivisen koulun toivotusta tulevaisuudesta. Tutkimuksen aineistot analysoitiin laadullista sisällönanalyysia käyttämällä. Nuorten tulevaisuuskuvien aineistolähtöinen analyysi toi esille kaksi koulun tulevaisuuden kannalta ajankohtaista teemaa: teknologia ja hyvinvointi, ja kolmannessa osatutkimuksessa teemaksi valittiin niin ikään ajankohtainen ja koulutuksen järjestämisen ja tulevaisuuden kannalta olennainen teema, inkluusio. Tulokset osoittivat, että nuoret suhtautuivat teknologian rooliin tulevaisuuden koulussa ristiriitaisesti. Hyvinvoinnin tukemiseksi koulujen tulee olla paikkoja, jotka tukevat yhteisöllisyyttä, sosiaalista vuorovaikutusta ja inkluusiota samalla kun ne tarjoavat mahdollisuuden yksilöllisyydelle. Erityisopettajaopiskelijoiden visioima inkluusion suotuisa toteutuminen puolestaan on luonteeltaan systeeminen, jossa rakenteelliset, sosiaaliset ja emotionaaliset tekijät ovat toisiinsa kietoutuneita ja siten vahvistaa ymmärrystä inkluusiosta prosessina. Yhteenveto-osassa tuloksia tarkastellaan lisäksi koulun kolmen kerrostuman kautta: virallinen, epävirallinen ja fyysinen koulu (Gordon 2001a). Tämän väitöskirjatutkimuksen tulevaisuuskuvien analyysi muistuttaa koulun inhimillisestä arvosta ja syvällisemmästä merkityksestä ihmisyydelle. Koulussa toimivat ihmiset eivät ole valmiita ottamaan omakseen julkista retoriikkaa, jossa korostuu työelämän ja talouden tarpeet ja koulutuksen välineellinen merkitys (Forssell 2015). Kilpailullisuutta ja yksilön vastuuta korostavan yhteiskunnan sijasta tarvitaan ymmärrystä koulun laajemmasta merkityksestä, jolloin avautuu mahdollisuuksia yhdenvertaisuuden vahvistamiseen.