Perinnölliset tekijät ovat suurin eturauhassyövän yksittäinen riskitekijä iän lisäksi. Eturauhassyövän hoidossa on edelleen monia haasteita, mitkä voivat johtaa ylidiagnostiikkaan ja -hoitoon. Siksi uusien ennusteellisten biomarkkerien tarve on suuri. Geneettisten syntymekanismien tunteminen voi auttaa paitsi riskiyksilöiden tunnistamisessa, myös seulonnassa, diagnostiikassa, potilaan ennusteen arvioinnissa, hoidon suunnittelussa sekä mahdollisten (täsmä)lääkekohteiden löytämisessä. Eturauhassyövän genetiikkaa on tutkittu jo 1990-luvulta alkaen, mutta vasta viimeaikaiset tutkimukset ovat tuoneet ymmärrystä taudin hyvin heterogeenisesta geneettisestä taustasta. Tutkimustiedon karttuessa geenitietoutta on mahdollista sisällyttää myös eturauhassyövän hoitokäytäntöihin.