Ilmastonmuutoksen hillintä edellyttää merkittäviä muutoksia sekä yhteiskunnan rakenteissa että ihmisten käyttäytymisessä. Tässä raportissa tarkastellaan käyttäytymistieteellisiin oivalluksiin perustuvien ohjauskeinojen, erityisesti tuuppausten (nudge), mahdollisuuksia tukea ilmastopolitiikkaa Suomessa. Ilmastotuuppaus-hankkeen tavoitteena oli tuottaa tutkimusperustaista tietoa siitä, miten valintaympäristöjen muokkaamiseen perustuvat keinot voivat edistää ilmastoystävällisiä valintoja erityisesti liikkumisen ja metsänhoidon konteksteissa.

Tuuppaukset perustuvat ihmisen päätöksenteon psykologisiin piirteisiin, kuten nopeaan ja intuitiiviseen ajatteluun. Niillä pyritään ohjaamaan käyttäytymistä ilman pakkoa tai merkittäviä taloudellisia kannustimia muuttamalla valintatilanteen rakennetta. Raportissa tarkastellaan tuuppausten lisäksi niiden suhdetta muihin ohjauskeinoihin sekä niiden eettisiä ulottuvuuksia, kuten hyväksyttävyyttä, läpinäkyvyyttä ja kohdentamista.

Hankkeessa kehitettiin ja testattiin tuuppauksia yhteistyössä eri sidosryhmien kanssa. Yhteiskehittäminen oli keskeinen lähestymistapa, sillä sen katsotaan voivan parantaa toimenpiteiden hyväksyttävyyttä ja käytännön toteutettavuutta. Empiiriset kokeilut kohdistuivat muun muassa kestävien liikkumismuotojen edistämiseen (esim. aktiiviset työ- ja koulumatkat sekä sähköpyöräily) sekä metsänhoidon ilmastotoimiin.

Hankkeen perusteella tuuppaukset näyttäytyvät mahdollisena ohjauskeinona, mutta niiden vaikutukset ovat tyypillisesti rajallisia ja kontekstisidonnaisia ja niiden toteutuksessa on huomioitava eettisiä reunaehtoja. Tuuppaukset toimivat todennäköisesti parhaiten tilanteissa, joissa käyttäytymisen esteet ovat pieniä ja joissa ne täydentävät muita ohjauskeinoja, kuten taloudellisia kannustimia tai sääntelyä. Tuuppausten vaikuttavuuden arviointi ja skaalautuvuus ovat keskeisiä haasteita.

Raportin keskeinen johtopäätös on, että käyttäytymistieteelliset ohjauskeinot voivat täydentää ilmastopolitiikan keinovalikoimaa, mutta ne eivät yksin riitä merkittävien päästövähennysten saavuttamiseen. Ilmastotoimien edistäminen edellyttää samanaikaisesti rakenteellisia muutoksia, laajempaa ohjauskeinojen yhdistämistä sekä ymmärrystä eri kohderyhmien arvoista, asenteista ja toimintaympäristöistä. Kokonaisuutena raportti korostaa, että ilmastonmuutoksen hillintä vaatii monitieteistä lähestymistapaa, jossa käyttäytymistieteellinen tieto integroidaan osaksi politiikkasuunnittelua, toimenpiteiden toteutusta ja niiden vaikuttavuuden arviointia.