Väitös analysoi suomalaisessa politiikassa tehtyjä edustustekoja useista näkökulmista monin menetelmin. Keskeisimpiä tutkimusaineistoja ovat eduskunnan täysistuntokeskustelut, puolueiden vaaliohjelmat ja hallitusohjelmat. Väitöksen neljää artikkelia yhdistää kokonaistutkimuksellinen ote ja tavanomaista laajempien aineistojen analyysi: kaikki tutkittujen ajanjaksojen tapaukset sisällytettiin aineistoihin. Tavoitteena on huomioida poliitikkojen arkisen työn tuottamat lukuisat edustusteot pitkiltä ajanjaksoilta. Ensimmäinen artikkeli antaa LDA-aihemallinnukseen perustuvan kokonaiskuvan eduskunnan suomenkielisistä täysistuntokeskusteluista valtiopäivävuosina 1999–2014. Artikkelin aineisto koostuu eduskunnan pöytäkirjojen 181 539 täysistuntopuheenvuorosta, ja LDA-malli tuottaa informaatiota eri aiheiden osuuksista kussakin puheenvuorossa. Analyysi vastaa kysymykseen, mistä eduskunta keskus teli tuolloin. Näin saadaan tietää, mitkä aiheet saivat osakseen edustustekoja puheen vuorojen muodossa. Esitämme uutena metodisena sovellutuksena osuuskorrelaatiokertoimien käytön LDA-aiheiden yhdessä esiintymisen analyysiin. LDA:n laskennassa aiheet oletetaan toisistaan riippumattomiksi, mutta jaottelemalla aineistoa metadatan perusteella voidaan löytää aiheiden yhteyksien eroavuuksia aineiston eri osissa. Näin havaittiin, että eduskunnan täysistunnoissa kolmena vaalikautena 1999–2010 kunta-aiheen yhteydessä esiintyi budjettiaiheista puhetta, mutta vaalikaudella 2011–2014 yhteys vaihtui demokratia-aiheiseen puheeseen. Lisäksi esitämme luokituksen, jolla ihmisarvioitsijat voivat vertailla LDA-aiheiden mallintamisen laadukkuutta, ja vertailemme luokituksia laskennalliseen CV-koherenssi-laadukkuuslukuun. Toisen artikkelin tutkimuskysymys on, missä määrin ulkomailla asuvia Suomen kansalaisia on edustettu kotimaan politiikassa. Analyysi perustuu täysistuntokeskusteluihin, kansanedustajien valtiopäivätoimiin ja valtiopäiväasiakirjoihin useilta vuosikymmeniltä. Tutkimuskirjallisuuteen pohjautuen rajaan, mitkä ovat keskeisimpiä ulkosuomalaisasioista, ja analysoin, kuinka ne ovat olleet esillä, kun ulkosuomalaiset on mainittu lainsäädäntötyössä. Tällaiset edustusteot osoittautuivat niukkalukuisiksi lukuun ottamatta muutamia poikkeuksia, kuten kaksoiskansalaisuutta tai kirjeäänestystä käsitelleet täysistuntokeskustelut. Ulkomailla asuvia kansalaisia edustivat Suomessa vain muutamat kansanedustajat toisinaan, ja edustusteot jakautuivat tasaisesti eri puolueiden kesken. Väitöksen kolmannessa artikkelissa analysoimme 29.5.2015–6.6.2019 toimineen Sipilän hallituksen puolueiden vaaliohjelmissaan tekemien vaalilupausten toteutumista. Tutkimus perustuu lupausedustamisen teoriaan, jonka mukaan kansalaiset palkitsevat tai rankaisevat puolueita sen mukaan, miten ne ovat toteuttaneet vaalilupauksensa, huomioiden samalla, mitä tulevalle kaudelle luvataan. Kansainvälisen vertailevan vaalilupaustutkimuksen käytäntöjen mukaisesti rajaamme aineiston sellaisiin vaalilupauksiin, jotka ovat niin täsmällisesti muotoiltuja, että niiden toteutuminen on todennettavissa. Havaitsimme, että hallitusvastuussa kokeneet puolueet keskusta ja kokoomus toteuttivat enemmistön vaalilupauksistaan ainakin osin, mutta perussuomalaisilla toteutettujen vaalilupausten osuus jäi huomattavasti vähäisemmäksi. Keskustan ja kokoomuksen kohdalla vaalilupausten toteutuminen vastasi Länsi-Euroopan demokratioissa tavallista tasoa, mikä osoitti, että puolueet suhtautuvat vaalilupauksiinsa vakavasti ja toteuttavat niistä merkittävän osan. Neljäs artikkeli yhdistää hallituskoalitiotutkimuksen ja vaalilupaustutkimuksen teorioita. Analyysi perustuu vuosien 2011, 2015 ja 2019 eduskuntavaaliohjelmissa esitettyihin vaalilupauksiin. Tutkimuskysymyksenä on, mitkä tekijät selittävät tilastollisesti vaalilupauksen todennäköisyyttä tulla sisällytetyksi hallitusohjelmaan. Analyysi perustuu koalitionmuodostusteorian käsitteisiin salienssi ja preferenssien tangentiaalisuus, joista kummallakin on regressioanalyysin mukaan yhteys sisällyttämistodennäköisyyksiin. Lisäksi analysoimme tapoja, joilla vaalilupaus voidaan sisällyttää hallitusohjelmaan, ja tuotimme aiempaa tarkemman sisällyttämisluokituksen, joka huomioi myös mahdollisuuden mainita vaalilupaus hallitusohjelmassa kuitenkaan sitoutumatta sen toteuttamiseen. Myös hallitusohjelmakirjaus on tulkittavissa edustusteoksi, sillä se on tärkeä vaihe kohti vaalilupauksen toteuttamista. Kokonaisuudessaan väitös avartaa käsitystä poliitikkojen tekemän edustustyön laajuudesta ja vaalilupausten toteutumisen kohdalla antaa arvostusta puolueille, jotka kompromissien välttämättömyydestä huolimatta tekevät, mitä lupaavat. Analysoimalla mittavia aineistokokonaisuuksia väitöstutkimus auttaa hahmottamaan edustustekojen suurta kirjoa jokapäiväisessä politiikassa Suomessa.