Tarkastelemme artikkelissamme äidinkielen ja kirjallisuuden oppiaineen (L1) opetukseen liittyvää suomalaista vertaisarvioitua tutkimusta vuosina 2012–2025. Aineistona on noin 150 artikkelia, kirjan lukua ja väitöskirjaa, jotka käsittelevät pääosin perusopetuksen ja lukion äidinkielen ja kirjallisuuden opetusta. Aineiston analyysikehikko perustuu didaktisen transposition teoriaan. Kirjallisuustiede ja kielitiede olivat tutkimuksissa näkyvät vahvimmat taustatieteet. Opetussuunnitelmiin ja oppimateriaaleihin keskittynyt tutkimus on kohdistunut enimmäkseen kirjallisuudenopetukseen. Tutkimuksissa on selvitetty tasaisesti eri oppilaitosten oppilaiden osaamista, käsityksiä ja uskomuksia kirjoittamisesta, kielitiedosta ja lukemisesta. Opetusmenetelmätutkimuksissa päähuomio on kohdistunut kirjoittamisen, kielitiedon ja kirjallisuudenopetukseen. Artikkelit käsittelivät myös äidinkielen ja kirjallisuuden ainedidaktiikan kentän muutoksia ja kirjallisuuskatsauksissa tehtiin analyysiä eri alueiden aiemmasta tutkimuksesta. Tutkimusta puuttuu suullisen viestintätaidon ja kielentuntemuksen alueista. Tutkimusta ilmestyy enemmän kuin aiemmin, sillä aktiivisesti äidinkielen ja kirjallisuuden didaktiikka tutkivien kirjoittajien, tutkimushankkeiden ja väitöskirjojen määrä ja didaktikkojen tehtäviin kuuluva julkaisemisvastuu on kasvanut.