Eläinavusteisten interventioiden toteutus on lisääntynyt merkittävästi opetuksen, hoivan ja terapian kontekstissa, missä elävien eläinten läsnäololla on todettu olevan myönteisiä vaikutuksia esimerkiksi stressinsäätelyyn, tunneilmaisuun ja vuorovaikutustaitoihin. Samaan aikaan virtuaalitodellisuuteen (VR) perustuvat sovellukset ovat alkaneet muokata eläinsuhteiden kokemuksellista ulottuvuutta erityisesti saavutettavuuden, turvallisuuden ja resurssien näkökulmasta. Tässä artikkelissa esittelemme pilottitutkimuksen, jossa vertaillaan fyysisen ja virtuaalisen eläinkontaktin hermostollisia, emotionaalisia ja vireystilaan liittyviä piirteitä.

Kolmen osallistujan aivotoimintaa (Muse S, EEG), tunnekokemuksia (PANAS) ja rentoutuneisuutta (VAS) mitattiin kahdessa tilanteessa: fyysisessä vuorovaikutuksessa hevosten kanssa laitumella ja tätä simuloivassa moniaistisessa virtuaalitodellisuuden kokemuksessa. Tutkimus yhdistää neurofysiologiset mittaukset, kokemuksellisen itsearvioinnin ja laadullisen analyysin. Se sijoittuu monitieteiselle kentälle, jossa risteävät neurotieteet, ihmistieteet ja kriittinen eläintutkimus.

Tutkimuskysymyksenä on: Miten fyysinen ja virtuaalinen eläinkokemus eroavat toisistaan hermostollisten vasteiden, emotionaalisen kokemuksen ja koetun vireystilan osalta? Tulosten pohjalta pohdimme aistisimulaation ja läsnäolon merkitystä sekä teknologisen eläinkokemuksen potentiaalia: missä määrin virtuaalinen kohtaaminen voi välittää yhteyden, rauhoittumisen ja kehollisen vuorovaikutuksen kokemuksia, ja mitä mahdollisuuksia syntyy, kun fyysinen eläimen läsnäolo korvautuu digitaalisella.

Pilottitutkimuksen perusteella osallistujien fyysiset ja virtuaaliset eläinkokemukset jakavat osin samoja hermostollisia ja emotionaalisia mekanismeja mutta eroavat vuorovaikutuksen dynamiikassa ja yhteyden laadussa. Elävän eläimen kanssa rakentuva tieto on samanaikaisesti kehollista ja affektiivista sekä perustuu ihmisen ja eläimen vastavuoroiseen vuorovaikutukseen, kun taas virtuaalinen kokemus voi tarjota tästä vain osittaisen affiniteetin ilman eläimen spontaaniutta ja läsnäoloa. Tutkimus tarjoaa alustavaa tietoa siitä, miten fyysinen ja virtuaalinen eläinkontakti eroavat toisistaan kokemuksellisella ja hermostollisella tasolla ihmisen näkökulmasta. Tulokset avaavat suuntaviivoja tulevalle tutkimukselle eläinavusteisten interventioiden ja virtuaaliteknologian rajapinnoilla.