Digitaalinen seksuaalisuus on 2020-luvulla jännitteinen ilmiö. Se on arkipäiväistynyt osaksi sosiaalista elämää, mutta samalla asettunut kiristyvän sääntelyn kohteeksi. Globaalit sosiaalisen median palvelut rajaavat seksuaalisuutta näkyvistä ja kaventavat näin tiloja, joissa seksuaalisuus voi olla osa sosiaalista vuorovaikutusta. Väitöstutkimukseni tarkastelee, mitä tämä merkitsee suomalaisessa kontekstissa: millainen merkitys Alastonsuomi.com-yhteisöpalvelulla on käyttäjiensä seksuaalisuudelle ja sosiaalisuudelle ajassa, jolle on tyypillistä seksuaalisuuden siivoaminen somealustoilta. Teoreettisesti tutkimus sijoittuu kriittisen feministisen seksuaalisuudentutkimuksen, seksuaalioikeuskeskusteluiden, digitaalisen kulttuurimaantieteen sekä nautinnosta ja sukupuolesta käytävien keskusteluiden risteykseen. Metodologisesti työ nojaa digitaaliseen etnografiaan ja koostuu havainnoinnista sekä 31 puolistrukturoidusta Alaston Suomi -käyttäjän haastattelusta (2020–2021). Väitöskirja rakentuu neljästä artikkelista. Kolme ensimmäistä tarkastelevat seksuaalisuuden ja sosiaalisuuden neuvotteluja Alastomassa Suomessa seksuaalioikeuksien, paikallisuuden ja sukupuolittuneen nautinnon näkökulmista. Neljäs artikkeli syventyy seksuaalitutkimuksen epistemologisiin ja eettisiin kysymyksiin. Tulokset osoittavat, että Alaston Suomi muodostaa verkkotilan, jossa seksuaalisuus ja sosiaalisuus voidaan nivoa toisiinsa suostumuksellisesti ja tilanteisesti neuvotellen. Alusta tarjoaa käyttäjilleen oikeuden tulla nähdyksi seksuaalisena olentona ja mahdollisuuden kuulua yhteisöön, jossa seksuaalisuus on luonteva osa sosiaalista. Samalla alusta on ristiriitainen tila sisäisten hierarkioiden, rajanylitysten ja sukupuolittuneiden valtasuhteiden vuoksi. Niin hyväksytyksi tulemisen kokemukset kuin alustan tarjoamat nautinnotkin edellyttävät vallitsevaan toimintakulttuuriin sopeutumista. Tutkimus tarkastelee lisäksi kriittisen seksuaalisuudentutkimuksen epistemologisia ja metodologisia ehtoja. Eettisesti kestävä seksuaalitutkimus hahmottuu pyrkimyksellisenä, tilanteisena ja dialogisena prosessina, jossa refleksiivinen paikantuminen, rajojen työstö ja hoivan etiikka ovat keskeisiä periaatteita. Näkökulma korostaa tutkijan aseman merkitystä tiedontuotannossa ja kutsuu pohtimaan, miten seksuaalisuuden kaikenlaisuus ja kulttuurinen erityisasema voidaan huomioida tutkimuksen kaikilla tasoilla. Tutkimus tuo esiin, että seksuaalisuuden ja sosiaalisuuden keinotekoinen erottaminen toisistaan verkossa voi kaventaa seksuaalioikeuksia. Turvallisempien ja suostumuskulttuuria vahvistavien digitilojen rakentaminen edellyttää ymmärrystä siitä, mikä tekee verkkoseksuaalisuudesta merkityksellistä. Väitöskirja osallistuu keskusteluun seksuaalioikeuksien toteutumisesta digitaalisessa ajassa ja tarjoaa näkökulmia eettisesti kestävän seksuaalitutkimuksen kehittämiseen.