Metsästykseen liittyvien asenteiden ymmärtäminen on keskeistä riistatalouden ja metsästyskulttuurin tulevaisuuden turvaamiseksi. Asenteet ovat kuitenkin monisyisiä ja muovautuvat monien tekijöiden vaikutuksesta. Suomessa suhtautuminen metsästykseen on perinteisesti ollut myönteistä, mikä ilmenee Taloustutkimuksen tekemistä kyselytutkimuksista. Viimeisimmät tulokset kuitenkin osoittavat, että kielteisesti suhtautuvien osuus on kasvanut hieman. Asenteiden erojen ja muutosten ymmärtäminen on tärkeää, jotta metsästys pysyy yhteiskunnallisesti hyväksyttynä. Tässä tutkimuksessa analysoitiin Taloustutkimuksen kyselyaineistoa vuosilta 2013, 2018 ja 2023. Tarkastelun kohteena olivat sosioekonomisten tekijöiden, kuten sukupuolen, asuinmuodon, iän, koulutuksen, tulotason, informaation määrän ja asuinalueen vaikutus asenteisiin sekä niiden muutokset vuosien välillä.

Asenteissa havaittiin muutoksia vuosien välillä ainoastaan metsästyksen rehtiyteen sekä tutkijoiden petokanta-arvioihin liittyen. Ikä vaikutti asenteisiin suurpetoja, metsästyksen rehtiyttä ja tutkijoiden arvioita kohtaan. Sukupuoli puolestaan vaikutti asenteisiin suurpetoja, metsästystä, metsästyksen rehtiyttä sekä petojen pelkoa kohtaan. Koulutus oli yhteydessä metsästyksestä saadun informaation määrään ja asenteisiin tutkijoiden petokanta-arvioita kohtaan. Asuinmuoto vaikutti asenteisiin suurpetoja, metsästystä sekä metsästyksen rehtiyttä kohtaan. Asuinalue vaikutti yleiseen suhtautumiseen metsästykseen. Metsästykseen liittyvän informaation määrä vaikutti asenteisiin sekä suurpetoja että metsästystä kohtaan, ja suhde metsästykseen puolestaan informaation määrään. Asenteiden väliltä löytyi myös selkeitä yhteyksiä. Henkilöt, jotka suhtautuvat myönteisesti metsästykseen, ovat usein kiinnostuneita siitä, tuntevat metsästäjiä tai metsästävät itse. He hyväksyvät myös petojen metsästyksen ja salametsästyksen helpommin sekä suhtautuvat kriittisemmin susien määrään. Positiivinen suhtautuminen metsästykseen liittyy myös luottamukseen metsästyksen rehtiydestä. Samalla he luottavat enemmän metsästäjien kuin tutkijoiden arvioihin petokannoista.

Naiset suhtautuvat kielteisemmin metsästykseen ja sen rehtiyteen sekä pelkäävät petoja enemmän kuin miehet. He myös vastustavat suurpetojen metsästystä ja salametsästystä useammin kuin miehet, eivätkä suhtaudu susien määrään yhtä kriittisesti. Naiset eivät myöskään ole yhtä kiinnostuneita metsästyksestä, eivät harrasta sitä yhtä usein eivätkä tunne yhtä paljon metsästäjiä kuin miehet. Vanhemmat ikäryhmät suhtautuvat kriittisemmin susien määrään ja hyväksyvät niiden metsästyksen sekä salametsästyksen nuorempia enemmän. Vanhemmat luottavat myös enemmän metsästyksen rehtiyteen, mutta vähemmän tutkijoiden arvioihin petokannoista. Omakoti- ja maatila-asunnoissa asuvat suhtautuvat kriittisemmin susien määrään ja myönteisemmin suurpetojen metsästykseen sekä salametsästykseen. Rivitaloissa ja kerrostaloissa asuvat puolestaan suhtautuvat kielteisemmin metsästykseen ja heillä on vähemmän kontakteja ja kiinnostusta sitä kohtaan. Omakoti- ja maatila-asukkaat luottavat enemmän metsästyksen rehtiyteen, kun taas kerrostaloasukkaat luottavat enemmän tutkijoiden arvioihin petokannoista.

Metsästykseen liittyvän informaation määrä ja sen lähteet vaikuttavat asenteisiin metsästystä ja suurpetoja kohtaan. Sukulaisten ja tuttavien rooli tiedonlähteenä on vähentynyt vuodesta 2013 lähtien, mikä saattaa heikentää positiivisen ja kokemuspohjaisen tiedon välittymistä. Samanaikaisesti median merkitys tiedonlähteenä on kasvanut ja sieltä saatu tieto kytkeytyy negatiiviseen suhtautumiseen metsästystä kohtaan sekä kriittisempiin asenteisiin petojen metsästystä kohtaan. Metsästäjiin ja metsästykseen liittyvien kontaktien väheneminen voi osaltaan vähentää kiinnostusta sekä myönteisiä asenteita metsästystä kohtaan. Johtopäätöksenä voidaan todeta, että asenteiden muutokset heijastelevat yhteiskunnan laajempia muutoksia, kuten kaupungistumista ja sukupuolten eroja. Koska metsästys on perinteisesti ollut miesvaltainen harrastus, tieto leviää usein miesvaltaisissa verkostoissa, mikä voi ylläpitää sukupuolten välisiä eroja asenteissa. Metsästyksen myönteisen yhteiskunnallisen aseman turvaamiseksi on tärkeää kohdentaa viestintää ja tietoutta erityisesti naisille, nuorille sekä kaupunkimaisilla alueilla asuville. Lisäämällä näiden ryhmien tietämystä metsästyksestä voidaan vahvistaa yhteiskunnallista hyväksyntää ja parantaa ymmärrystä metsästyksen merkityksestä osana suomalaista kulttuuria ja riistataloutta.