A2 Vertaisarvioitu katsausartikkeli tieteellisessä lehdessä
Haavan paraneminen - diabetes sekä muut esteet ja hidasteet
Tekijät: Karppinen Sanna-Maria, Heljasvaara Ritva, Pihlajaniemi Taina, Lagus Heli, Järveläinen Hannu
Kustantaja: Suomalainen lääkäriseura Duodecim
Julkaisuvuosi: 2020
Journal: Duodecim
Tietokannassa oleva lehden nimi: Duodecim
Vuosikerta: 136
Numero: 15
Aloitussivu: 1717
Lopetussivu: 1725
ISSN: 0012-7183
eISSN: 2242-3281
Rinnakkaistallenteen osoite: https://research.utu.fi/converis/portal/detail/Publication/52271831
Tiivistelmä
Krooniset haavat ja haavan paranemisen pitkittyminen ovat merkittäviä kliinisiä ongelmia. Haavan paraneminen on monimutkainen biologinen prosessi, joka voidaan jakaa neljään vaiheeseen: verenvuodon tyrehtymiseen sekä sitä seuraaviin tulehdus-, korjaus- ja kypsymisvaiheisiin, joita säätelevät paikalliset olosuhteet. Haavan paranemiseen vaikuttaa myös yksilön yleistila kaikkine sairauksineen ja lääkityksineen. Paikallisista tekijöistä muun muassa tulehdusreaktiovaiheen pitkittyminen ja huono verenkierto edistävät haavojen kroonistumista. Diabetekseen liittyy huonontunut haavojen paranemistaipumus. Hyperglykemia heikentää haavan paranemista useilla eri mekanismeilla, joista yksi keskeinen perustuu hyperglykemian seurauksena kudoksiin ylimäärin kertyneiden, ei-entsymaattisesti liikaglykosyloituneiden molekyylien (advanced glycosylation end-products, AGE) käynnistämiin solubiologisiin häiriöihin. Paras keino estää hyperglykemian haitallinen vaikutus on tavoitella suositusten mukaista verenglukoosipitoisuutta.
Krooniset haavat ja haavan paranemisen pitkittyminen ovat merkittäviä kliinisiä ongelmia. Haavan paraneminen on monimutkainen biologinen prosessi, joka voidaan jakaa neljään vaiheeseen: verenvuodon tyrehtymiseen sekä sitä seuraaviin tulehdus-, korjaus- ja kypsymisvaiheisiin, joita säätelevät paikalliset olosuhteet. Haavan paranemiseen vaikuttaa myös yksilön yleistila kaikkine sairauksineen ja lääkityksineen. Paikallisista tekijöistä muun muassa tulehdusreaktiovaiheen pitkittyminen ja huono verenkierto edistävät haavojen kroonistumista. Diabetekseen liittyy huonontunut haavojen paranemistaipumus. Hyperglykemia heikentää haavan paranemista useilla eri mekanismeilla, joista yksi keskeinen perustuu hyperglykemian seurauksena kudoksiin ylimäärin kertyneiden, ei-entsymaattisesti liikaglykosyloituneiden molekyylien (advanced glycosylation end-products, AGE) käynnistämiin solubiologisiin häiriöihin. Paras keino estää hyperglykemian haitallinen vaikutus on tavoitella suositusten mukaista verenglukoosipitoisuutta.
Ladattava julkaisu This is an electronic reprint of the original article. |  |
Turun yliopiston Tutkimustietojärjestelmän portaali