Metsäkeskustelu kohisee kiivaana tutkimuksessa, julkisuudessa,
luonnonvara-alalla ja kansalaisjärjestöissä. Hiilensidonnan,
biodiversiteetin kannattelun ja biotaloudellisten lupausten rinnalla
metsiin liitetään yhä enemmän terveydellisiä, kokemuksellisia,
kulttuurisia ja hengellisiäkin merkityksiä. Metsät ovat edelleen
tarinoiden, laulujen ja runon paikkoja – näinä kiistanalaisina aikoina
yhä näkyvämmin ja vaikuttavammin.

Kulttuurisen metsätutkimuksen menetelmät ovat parhaillaan
moninaistumassa humanistisen ympäristötutkimuksen myötä: mainittu ala
hyödyntää esimerkiksi queer-näkökulmia, intersektionaalisuutta,
tieteidenvälisyyttä ja uusmaterialistisia käsitteellistyksiä. Näin myös
suomalaiseen metsäaiheiseen kaunokirjallisuuteen ja sen tutkimukseen
avautuu uusia näköaloja.