Artikkelissa tutkitaan kansainvälisen työjärjestön (ILO) yleissopimuksen väkivallan ja häirinnän poistamiseksi työelämässä sekä siihen liittyvän suosituksen artikloja työväkivallan näkökulmasta. Lisäksi tarkastellaan Euroopan neuvoston yleissopimusta naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan ehkäisemisestä ja torjumisesta (Istanbulin sopimus). Kirjoittaja selvittää kansainvälisen oikeuden alaan kuuluvien työväkivaltaan, erityisesti naisiin kohdistuvaan väkivaltaan, liittyvien sopimusten velvoitteiden luonnetta ja toteutumista Suomessa. Tutkimuskysymykset liittyvät työväkivaltaan, sen esiintymiseen ja tunnistamiseen. Aihetta käsitellään pääosin ILO:n työväkivaltaan liittyvän yleissopimuksen kautta.