Taide ja rikos ovat usein joutuneet sukulaisuussuhteeseen, etenkin
viimeisen parin vuosisadan aikana. Ajatus taiteesta itseilmaisuna ja
salapoliisikertomukset syntyivät suunnilleen samoihin aikoihin,
1800-luvun alkupuolella. Väärennösten määrän kasvulla ja detektiivien
suosiolla on myös ajallinen yhteytensä. Nykyäänkin nämä kaksi lajia
hipovat toisiaan – siinä mielessä, että seuraamme taidokkaita
detektiivejä eri medioista, samalla kun luemme jännittäviä kertomuksia
siitä, miten huikean jäljitysseikkailun lopputuloksena on jälleen
löydetty uusi Caravaggio, joka saattaa lopulta paljastua väärennökseksi.
Käymme sankoin joukoin taidegallerioissa katsomassa aitoja maalauksia,
joista osa saattaa yhtä hyvin olla väärennöksiä.