Suomen turvallisuuspoliisin (Etsivä Keskuspoliisi / Valtiollinen poliisi) kontrolli kohdistui vuosien 1919–1944 välillä valtaosin kommunisteihin ja ulkomaalaisiin, ja sitä määritti tietynlainen mielivaltaisuus. Historiakuva ei kuitenkaan pidä paikkaansa koko Suomen osalta, sillä Ahvenanmaa edustaa poikkeusta valvonnan kohteiden ja luonteen näkökulmasta. Artikkelissa tarkastelemme turvallisuuspoliisin Ahvenanmaahan kohdistamaa valvontaa 1920-luvun alussa viranomaisen ja ahvenanmaalaisten välisen jännitteen näkökulmasta, sillä myös se poikkesi Manner-Suomen tilanteesta. Kun osapuolet odottivat kiivaasti Kansainliiton ratkaisua Ahvenanmaan valtiollisesta asemasta, ei yhteenotoiltakaan voitu välttyä. Ahvenanmaan Ruotsiin liittymistä kannattaneet henkilöt kyseenalaistivat turvallisuuspoliisin legitimiteetin sekä uhkailivat ja boikotoivat etsiviä arkipäivässä, millä oli suora vaikutus turvallisuuspoliisin toimintaan. Turvallisuuspoliisin tuottaman arkistoaineiston ja Åland-lehden kirjoitusten perusteella tuomme artikkelissa esille, miten viranomaisen kontrollipolitiikka oli tietyllä tapaa vuorovaikutteista. Osapuolet tulkitsivat turvallisuuspoliisin toiminnan oikeutta hyvin eri näkökulmista.