Viitebudjetit ovat tavaroista ja palveluista koostuvia hyödykekoreja, joilla kuvataan tiettyä elintasoa. Tässä raportissa kuvaamme, mitä kulutushyödykkeitä kuuluu korkeakouluopiskelijan vähimmäiselintasoon, jotta hän voi osallistua nyky-yhteiskuntaan, ja mikä on hänen elintasonsa hintalappu. Toiseksi vertaamme korkeakouluopiskelijoiden viitebudjetteja aiempiin suomalaisiin viitebudjetteihin. Kolmanneksi arvioimme viitebudjettien pohjalta opintoetuuksien riittävyyttä.

Viitebudjetit laadittiin 12 kotitaloustyypille ja yhdeksälle hyödykekorille. Hyödykekorit ovat asuminen, terveys, henkilökohtainen hygienia, sosiaaliset suhteet, opiskelu, vaatetus, liikkuminen, lepo ja vapaa-aika sekä ruoka. Viitebudjettien laadinnan pohjana toimivat aiemmat suomalaiset viitebudjettilaskelmat. Lisäksi hyödykekorien sisältöä määriteltiin kahdeksan korkeakouluopiskelijoista koostuneen fokusryhmän keskustelujen pohjalta.

Viitebudjetit vaihtelevat kotitaloustyypin, asuinpaikan ja kansalaisuuden mukaan. Kansainvälisten opiskelijoiden viitebudjettien taso on hieman korkeampi kuin suomalaisten opiskelijoiden, johtuen tietyistä pakollisista menoista, joita maassa asuminen ulkomaisilta opiskelijoilta edellyttää. Vastaavasti pääkaupunkiseudulla asuvien opiskelijoiden viitebudjettien taso on korkeampi, sillä asumis- ja liikkumismenot ovat pääkaupunkiseudulla korkeammat kuin muualla Suomessa.

Tulokset osoittavat, että opiskelijoiden käytettävissä olevat tulot eivät ole riittäviä suhteessa viitebudjettilaskelmiin, mikäli opiskelija ei ota opintolainaa. Sen sijaan opintolainan kanssa opintoetuudet ovat riittäviä kaikilla tarkastelluilla kotitaloustyypeillä riippumatta siitä, asuuko opiskelija pääkaupunkiseudulla vai muualla Suomessa.