G4 Monograph dissertation

Suomalainen lasinvalmistusosaaminen teollisena kulttuuriperintönä: Aineellisen ja aineettoman liitto




AuthorsRastas, Hannu

Publishing placeTurku

Publication year2026

Series titleTurun yliopiston julkaisuja - Annales Universitatis Turkuensis B

Number in series763

ISBN 978-952-02-0560-7

eISBN 978-952-02-0561-4

ISSN0082-6987

eISSN2343-3191

Publication's open availability at the time of reportingOpen Access

Publication channel's open availability Open Access publication channel

Web address https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-02-0561-4


Abstract

Tutkimuksen tavoitteena on selvittää osaamisnäkökulman merkitystä teollisen kulttuuriperinnön sisällössä. Tuotannollinen osaaminen on ollut ja on tärkeää toiminnan jatkuvuuden ja muutosten keskellä. Se johdattaa kysymään, onko osaaminen silloin teollisen kulttuuriperinnönkin ydinaluetta.

Olen valinnut tutkimuksen empiiriseksi kohteeksi suomalaisen lasinvalmistusosaamisen ja selvitän, millaisin muodoin se ilmenee teollisena kulttuuriperintönä. Tutkimusmenetelmänä on kerrostunut tapaustutkimus, jolla olen koostanut harkittujen toisistaan poikkeavien kohteiden avulla kokonaiskuvaa aiheesta. Tapausvalintoina ovat olleet Lahden lasitehtaan tasolasituotanto, Nuutajärven lasitehtaan ja Lasikylän muodostama tuotannollinen kokonaisuus sekä turkulaisessa yliopisto- ja yritysympäristössä toteutunut bioaktiivisen lasin kehittäminen menestyviksi tuoteratkaisuiksi. Tavoitteena on ollut aineiston monipuolisuus.

Teollisen osaamisen perintö tuottaa toiminnallista kulttuuriperintöä. Lasinvalmistusosaaminen on tietoa, taitoa ja kokemusta. Pragmatistinen näkökulma painottaa kokemuksen merkitystä ja olen saanut siitä tutkimukselle toiminnallisen viitekehyksen. Näen mahdollisuuksia käyttää lähestymistapaa laajemminkin teollisen ja muun kulttuuriperinnön tutkimuksessa.

Tutkimustuloksena teollinen osaaminen luo teollista kulttuuriperintöä ja useimmat siihen kytkeytyvät yhteisöt ovat luonteeltaan osaamisyhteisöjä. Teollisen kulttuuriperinnön määritys sekä sen ohjaama toiminta ja tutkimus eivät ota riittävästi huomioon osaamisen merkitystä. Bioaktiivisen lasin kehittäminen on erityishaaste, sillä taustalla oleva suora yhteys teolliseen lasiosaamiseen merkitsee, että menneen ajan jäljet elävät nykyhetkessä muuntuneina jälkinä. Innovatiivinen materiaaliosaaminen on tässä tapauksessa tieteen stimuloimaa jatkumoa aikaisemmalle käsityöteolliselle ja koneteolliselle valmistustaidolle.

Lasi on nimetty tulevaisuuden materiaaliksi. Siksi pidän tärkeänä tuoda esiin lasiosaamisen teollista perintöä kaikella monipuolisuudellaan, tarvittaessa lähestymistapoja uudistaen.



Last updated on 24/03/2026 10:26:15 AM