G4 Monograph dissertation
Suomalainen lasinvalmistusosaaminen teollisena kulttuuriperintönä: Aineellisen ja aineettoman liitto
Authors: Rastas, Hannu
Publishing place: Turku
Publication year: 2026
Series title: Turun yliopiston julkaisuja - Annales Universitatis Turkuensis B
Number in series: 763
ISBN: 978-952-02-0560-7
eISBN: 978-952-02-0561-4
ISSN: 0082-6987
eISSN: 2343-3191
Publication's open availability at the time of reporting: Open Access
Publication channel's open availability : Open Access publication channel
Web address : https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-02-0561-4
Tutkimuksen tavoitteena on selvittää osaamisnäkökulman merkitystä teollisen kulttuuriperinnön sisällössä. Tuotannollinen osaaminen on ollut ja on tärkeää toiminnan jatkuvuuden ja muutosten keskellä. Se johdattaa kysymään, onko osaaminen silloin teollisen kulttuuriperinnönkin ydinaluetta.
Olen valinnut tutkimuksen empiiriseksi kohteeksi suomalaisen lasinvalmistusosaamisen ja selvitän, millaisin muodoin se ilmenee teollisena kulttuuriperintönä. Tutkimusmenetelmänä on kerrostunut tapaustutkimus, jolla olen koostanut harkittujen toisistaan poikkeavien kohteiden avulla kokonaiskuvaa aiheesta. Tapausvalintoina ovat olleet Lahden lasitehtaan tasolasituotanto, Nuutajärven lasitehtaan ja Lasikylän muodostama tuotannollinen kokonaisuus sekä turkulaisessa yliopisto- ja yritysympäristössä toteutunut bioaktiivisen lasin kehittäminen menestyviksi tuoteratkaisuiksi. Tavoitteena on ollut aineiston monipuolisuus.
Teollisen osaamisen perintö tuottaa toiminnallista kulttuuriperintöä. Lasinvalmistusosaaminen on tietoa, taitoa ja kokemusta. Pragmatistinen näkökulma painottaa kokemuksen merkitystä ja olen saanut siitä tutkimukselle toiminnallisen viitekehyksen. Näen mahdollisuuksia käyttää lähestymistapaa laajemminkin teollisen ja muun kulttuuriperinnön tutkimuksessa.
Tutkimustuloksena teollinen osaaminen luo teollista kulttuuriperintöä ja useimmat siihen kytkeytyvät yhteisöt ovat luonteeltaan osaamisyhteisöjä. Teollisen kulttuuriperinnön määritys sekä sen ohjaama toiminta ja tutkimus eivät ota riittävästi huomioon osaamisen merkitystä. Bioaktiivisen lasin kehittäminen on erityishaaste, sillä taustalla oleva suora yhteys teolliseen lasiosaamiseen merkitsee, että menneen ajan jäljet elävät nykyhetkessä muuntuneina jälkinä. Innovatiivinen materiaaliosaaminen on tässä tapauksessa tieteen stimuloimaa jatkumoa aikaisemmalle käsityöteolliselle ja koneteolliselle valmistustaidolle.
Lasi on nimetty tulevaisuuden materiaaliksi. Siksi pidän tärkeänä tuoda esiin lasiosaamisen teollista perintöä kaikella monipuolisuudellaan, tarvittaessa lähestymistapoja uudistaen.