Tekoälyn läsnäolo yhteiskunnan eri osa-alueilla on megatrendi, jonka vaikutus taiteen työtapoihin sekä taiteen vaikuttavuuteen tulee tulevaisuudessa olemaan merkittävä. Artikkeli analysoi taiteilijan työn muutosta tuomalla esiin taiteen ja tekoälyn välisiä konseptuaalisia ristiriitoja, keskittyen etenkin kuka on teoksen taiteilija? -kysymyksen ympärille. Tulevaisuuden työtavoista keskusteltaessa artikkeli tuo esille osallistavan taiteen tematiikkaa, joka avaa näkyvyyden tekoälyn ja taiteen yhteistyön yhteiskunnalliseen vaikuttavuuteen. Tekoälyn myyttisyyden argumentoinnin vastapainoksi artikkelissa esitellään uutena avauksena konerealismi-konsepti. Se esitetään tulevaisuuden mahdollisuutena tasa-arvoistaa sekä inhimillistää vahvasti konekeskeistä valvontakapitalismin logiikkaa noudattavaa tekoälykeskustelua. Taiteellisesti kokeellisessa artikkelissa aihepiiriä reflektoidaan suomalaisen äänitaiteen asiantuntijakommenttien avulla sekä esimerkillä tutkimushankkeen visualisoinnista tekoälyllä.

Avainsanat: tekoäly, taide, tulevaisuus, osallistava taide, dystopia, realismi