Yhtäläisten korkeakoulutusmahdollisuuksien tarjoamiseen pyrkivä maksuton korkeakoulutus on Suomessa mielletty julkisena palveluna ja kansalaisoikeutena (Välimaa & Muhonen, 2018). 2000-luvulla korkeakoulutusta on kuitenkin ryhdytty kehittämään kansainvälisten vaikutusten myötä markkinamuotoisemmaksi (Parreira do Amaral & Fossum, 2021): korkeakoulujen välistä kilpailua on edistetty ja korkeakoulutuksen rahoitus on määritelty tulostavoitteissa onnistumisen perusteella. Viimeisimmät vaiheet markkinoistamiskehityksessä ovat olleet EU:n ja ETA-alueen ulkopuolelta tulevien opiskelijoiden lukuvuosimaksuvelvollisuus vieraskielisessä korkeakoulutuksessa vuonna 2017 ja lukuvuosimaksujen täyskatteellisuus vuodesta 2026 lähtien.

Lukuvuosimaksuilla ja markkinoistamiskehityksellä ei ole seurauksia vain kustannusten jaon perusteisiin korkeakoulutuksessa, vaan ne myös vaikuttavat käsityksiin korkeakoulutuksen yksityisistä ja yhteiskunnallisista merkityksistä (Systä & Lahtinen, 2020). Markkinamuotoisessa korkeakoulutuksessa koulutus voidaan mieltää tuotteeksi, opiskelijat voidaan asemoida asiakkaiksi ja kuluttajiksi ja opettajat palveluntarjoajiksi (esim. Williams, 2013). Nämä käytännöt, käsitykset ja asemoinnit ovat osa markkinamuotoistamiseen kytkeytyvää ilmiötä, koulutuskuluttajuutta (Naidoo & Jamieson, 2005). Lukuvuosimaksuvelvolliset opiskelijat voidaan asemoida kuluttajiksi ja asiakkaiksi, koska he sijoittavat merkittävän summan koulutukseensa. Myös maksuttomassa korkeakoulutuksessa opiskelevat voidaan asemoida kuluttajiksi, jolloin he ovat yhteiskunnan tarjoaman koulutuksen palvelunkäyttäjiä. (Brooks, 2021.)

Tässä tutkimuksessa tarkastelen koulutuskuluttajuuden ilmiötä yliopistokoulutuksessa Suomessa. Käsitteen määrittelemiseksi tiivistin kuvailevassa narratiivisessa kirjallisuuskatsauksessa tutkimuskirjallisuuden määritelmiä opiskelijan asiakasasemasta. Lisäksi analysoin lukuvuosimaksuvelvollisten kansainvälisten ja maksutto-maan korkeakoulutukseen oikeutettujen suomalaisten maisteriopiskelijoiden (N=34) haastattelupuheesta ensinnäkin narratiivis-diskursiivisen lähestymistavan avulla opiskelijoiden asemoitumista opiskelija-asiakas-diskurssiin ja toiseksi kriittisellä diskurssianalyysillä korkeakoulutuksen merkityksiä kuvaavia diskursseja. Tarkastelemalla lukuvuosimaksuvelvollisten ja maksuttomaan korkeakoulutukseen oikeutettujen opiskelijoiden puheen eroja jäsensin maksullisuuden vaikutuksia opiskelijoiden asemoinnin rajoihin ja mahdollisuuksiin. Analysoimalla erilaisten asemointien ja korkeakoulutuksen merkitystä kuvaavien diskurssien hegemoniakamppailuita hahmotin sekä erilaisten diskurssien että opiskelijan asemien välisiä jännitteitä.

Tutkimuskirjallisuudesta tiivistetty määritelmä opiskelijan asiakasasemasta kuvasi opiskelijaa rationaaliseksi sijoittajaksi, oikeuksistaan tietoiseksi palvelunkäyttäjäksi, laadukkaan koulutuksen määrittäjäksi ja koulutuksen yhteistuottajaksi. Nämä käsitykset korostavat korkeakoulutuksen mieltämistä yksityisenä sijoituksena, tuotteena ja välineenä, jolloin mahdolliset muut merkitykset jäävät vähemmälle huomiolle. Haastattelujen analyysissa havaitsin, että lukuvuosimaksuvelvolliset opiskelijat ovat pyrkimyksistään riippumatta sidotumpia asiakkaan asemaan kuin maksuttoman koulutuksen opiskelijat. Maksuton korkeakoulutus tarjoaa tilan ja mahdollisuuden asemoitua toisin: joustavammat suoritusmahdollisuudet ja merkittävän henkilökohtaisen taloudellisen sijoituksen puuttuminen mahdollistavat vaihtoehtoiset asemoinnit. Näissä asemoinneissa korostuivat opiskelijoiden kokonaisvaltainen kasvu ihmisenä ja velvollisuus hyödyttää yhteiskuntaa. Myös lukuvuosimaksuvelvollisten asemoinnissa asiakasasemaa pyrittiin torjumaan juuri näillä asemoinneilla, vaikka maksullisen opiskelun rajoitukset vaikeuttivat etääntymistä. Korostamalla korkeakoulutuksen merkitystä ihmisen kokonaisvaltaisena kasvamisena sekä velvollisuutena kehittää yhteiskuntaa on mahdollista etääntyä markkinoistetun korkeakoulutuksen yksipuolisesta merkityksestä taloudellisten ja positionaalisten tuottojen tuottajana. Korkeakoulutuksen kehittämisessä tulisi huomioida aikaa ja rauhaa vaativan reflektiivisen opiskelun ja intellektuaalisen ponnistelun merkityksellisyys opiskelijoiden kehittymisessä.