Kestävän kehityksen viitekehys ja tavoitteet ovat olleet viime vuosina aikaisempaa vahvemmin esillä eri kasvatus- ja koulutusasteiden suomalaisissa ja kansainvälisissä linjauksissa ja opetussuunnitelmateksteissä. Tämä koskee myös varhaiskasvatusta. Tutkimukset – ja kentältä tulevat yleisluontoiset viestit – Suomessa ja muualla osoittavat kuitenkin toimintakehyksen käytäntöön siirtymisen suhteen olevan vielä paljon toivomisen varaa. Tämän vuoksi esitämme artikkelissamme 1) YK:n kestävän kehityksen viitekehyksen ja 2) siihen liittyvien kansallisten ja kansainvälisten kasvatusta ja koulutusta koskevien linjausten, 3) ekososiaalisten ja planetaaristen sivistysteorioiden, 4) varhaiskasvatuksen yleisten pedagogisten perusteiden ja lähtökohtien sekä 5) alan tutkimuskirjallisuuden pohjalta muotoutuneen Kestävän kehityksen varhaiskasvatuksen mallin alan opetussuunnitelmien ja käytäntöjen peruskehykseksi. Katsomme aikamme ”viheliäisten ongelmien” edellyttävän, että tämän suuntainen malli asetettaisiin kaiken varhaiskasvatuksen toiminnan primaariksi peruskehikoksi. Tämän perusmallin lisäksi esitämme 11R-mallin, joka konkretisoi sitä, kuinka kestävään kehitykseen liittyvistä pitkän ajan tavoitteista voidaan johtaa varhaiskasvatusyksiköissä konkreettisia toiminnan lähitavoitteita ja käytänteitä. Haluamme tällä korostaa sitä, kuinka tärkeää mallin tavoitteiden todentumiselle on se, että siihen sisältyvät etä- ja lähitavoitteet integroituvat saumattomasti ja kokonaisvaltaisesti varhaiskasvatuksen kaikkiin käytänteisiin.