Vuonna 1975 The New England Journal of Medicine julkaisi James Rachelsin artikkelin "Active and Passive Euthanasia". Rachelsin esittelemä argumentointimenetelmä (engl. Bare Difference Argument) on sittemmin tullut tunnetuksi yhdeksi laajimmin käytetyistä keinoista eettisessä päättelyssä. Väitämme kuitenkin, että kyseinen argumentti epäonnistuu puolustamaan aktiivisen eutanasian eettistä hyväksyttävyyttä. Tämä epäonnistuminen johtuu siitä, että Rachels soveltaa eettistä intuitiota tilanteesta, jossa kuolemaan jättäminen on moraalisesti väärin, tilanteisiin, joissa kuolemaan jättäminen on moraalisesti hyväksyttävää. On kenties mahdollista luoda ajatuskokeita, jotka ovat tältä osin verrannollisempia eutanasian kanssa kuin Rachelsin esimerkit, mutta ongelmana on, että nekin eroavat eutanasiasta joiltain eettisesti merkityksellisiltä osin. Myös täydellisen analogian luominen olisi kuitenkin virhe, sillä tällöin verrattavat tapaukset olisivat keskenään liian samankaltaisia, jolloin ajatuskokeen herättämät intuitiot eivät enää todistaisi aktiivisen eutanasian puolesta. Ongelma tuo esiin filosofisen bioetiikan menetelmien rajallisuuden ja nostaa esiin kysymyksen filosofisten eettikkojen roolista avustetun kuoleman kontekstissa.