Väestön ikääntymisen myötä nivelrikon esiintyvyys lisääntyy. Polvi, lonkka ja käden
pikkunivelet ovat yleisimpiä sijaintipaikkoja. Kliininen tutkimus on tärkein menetelmä
diagnoosin saamiseksi. Nivelrikon vaikeutta voidaan arvioida natiiviröntgenkuvasta.
Radiologinen löydös ei kuitenkaan ole välttämättä kivun syy eikä kuluman aste ei korreloi
kivun kanssa. Nivelturvotuksen yhteyessä on suljettava pois kiireellisempää hoitoa
vaativat vakavat sairaudet, kuten septinen artriitti ja reumataudit. Nivelrikon hoito
perustuu potilaan omaehtoisiin harjoitteisiin sekä tämän informointiin ja kannustamiseen.
Monesti fysio- ja toimintaterapeutin ohjaus hyödyttää potilasta. Kivulias nivel voidaan
tukea lastoilla. Kipulääkityksen tavoitteena on mahdollistaa käden aktiivinen käyttö
ja leposäryn hillitseminen. Leikkaushoito tulee kyseeseen, jos oireet ja haitta toimintakyvylle
jatkuvat konservatiivisesta hoidosta huolimatta.