Artikkelissa tarkastelen oikeuden ja sukupuolen tutkimuksen filosofisia sitoumuksia ja oikeustieteilijän eettistä vastuuta erityisesti de lege ferenda -tutkimuksen näkökulmasta. Tavoitteenani on tuoda esille eettisen ja episteemisen vastuun risteymiä, kun tutkimuksessa tavoitellaan parempaa ymmärrystä sukupuolen ja oikeuden merkityksestä. Lisäksi tarkastelen hermeneutiikkaa oikeuden metodina laajemmassa filosofisessa kontekstissa ja pohdin sitä, miten voimme ymmärtää tekemättä väkivaltaa sille, mitä ymmärtämisessä otamme haltuun.
Artikkeli koostuu kolmesta osasta. Ensimmäisessä osassa tarkastelen yhtäältä sukupuolen käsitettä oikeuden ja sukupuolen tutkimuksessa, ja toisaalta miten fenomenologisesti suuntautunut feministinen filosofia lähestyy sukupuolen ja toiseuden ongelmaa. Toisessa osassa tarkastelen sitä, miten fenomenologiaan nojaavassa oikeusfilosofiassa oikeudenmukaisuus on ymmärretty ja miten feministinen filosofia puolestaan haastaa tätä ymmärrystä. Kolmannessa ja viimeisessä osassa artikkelin teemat, vastuu toisesta, oikeudenmukaisuuden tavoittelu ja kritiikki, tuodaan yhteen hermeneutiikan ja tradition työstämisen kautta. Tarkoitukseni on avata niitä yhteyksiä, joita oikeustieteen ja feministisen filosofian välillä voi nähdä, ja kehittää eteenpäin feministisen oikeusfilosofian tieteenteoreettista positiota.