Vaikka kestävän kehityksen tavoitteet ovat keskeinen osa nykyisiä opetussuunnitelmauudistuksia, hakevat ympäristöpedagogiset käytännöt yhä monessa oppiaineessa muotoaan. Tarkastelen peruskoulun ja lukion äidinkielen ja kirjallisuuden oppiaineen sisällä tapahtuvan kirjallisuuden opetuksen ympäristöpedagogisia mahdollisuuksia. Tuon 2000-luvun filosofisen ja ihmistieteellisen tutkimuksen materiaalisen käänteen vuoropuheluun monilukutaidon pedagogiikan kanssa. Aineistonani luen Rachel Hope Allisonin "mykkää” sarjakuvaromaania I’m not a plastic bag, joka kuvaa ihmisperäisen jätteen päätymistä Tyyneen valtamereen. Alkaa ekologisten muutosten ketju, jossa pelkästään ihmisen toiminta ei ole maailmaa muuttavaa; myös ei-inhimillinen toimii ja tuottaa toimijuutta. Tavoitteenani on tuoda kirjallisuuden opetuksen käyttöön tietoa siitä, miten ei-inhimillistä, materiaalista ja vaikeasti kielen tasolla tulkittavaa toimijuutta on mahdollista lukea. Tuloksia on mahdollista hyödyntää ympäristöpedagogisen kirjallisuuden opetuksen kehittämisessä.