Esihenkilöillä on tärkeä rooli työkykyjohtamisessa, mutta tutkimustietoa siitä, miten työkykyjohtaminen julkisella alalla kunnissa ja hyvinvointialueilla Suomessa esihenkilöiden näkemyksen mukaan toteutuu, ei ole. Tässä kuvailevassa poikkileikkaustutkimuksessa selvitettiin esihenkilöiden näkemyksiä organisaationsa työkykyjohtamisesta sekä työkykyjohtamisen osaamisestaan julkisen alan organisaatiossa sosiaali- ja terveydenhuoltoalalla (hyvinvointialueilla) sekä kunta-alan organisaatioissa. 

Tutkimus toteutettiin kyselytutkimuksena (N=1859), vastausprosentti oli 34. Aineiston kuvailussa käytettiin frekvenssejä ja prosentteja. Aineisto ristiintaulukoitiin ja ryhmien välisiä eroja tutkittiin Khin neliötestillä ja Fischerin tarkalla testillä. Kaksisuuntaisten testien merkitsevyystasona pidettiin arvoa 0,05. Avointen kysymysten osalta suoritettiin aineistolähtöinen sisällön analyysi ja luokittelu.

Esihenkilöiden näkemyksen mukaan henkilöstön työkykyä ja työkyvyttömyysriskejä seurataan julkisella alalla hyvin ja käytännön toimenpiteitä työurien tukemiseksi tehdään tiiviisti, kunta-alalla hyvinvointialueita hieman paremmin.Sen sijaan vain puolella organisaatioista on jaettu ymmärrys osatyökykyisen työllistämisen tärkeydestä, uudelleensijoitusmahdollisuuksia yli yksikkö- ja toimialarajojen 64 prosentissa työyksikköjä.Esihenkilöt kokevat työkykyjohtamisen osaamisensa olevan hyvällä tasolla. He toivovat kuitenkin valmiita toimintamalleja, selkeää ohjeistusta, koulutusta työkykyjohtamisen aiheista sekä konkreettista tukea työkykyjohtamisen tilanteisiin niin omalta esihenkilöltään kuin henkilöstöhallinnolta. Esihenkilö on kunnissa ja hyvinvointialueilla yleisimmin esihenkilönä 21-50 työntekijälle ja lähes puolet esihenkilöistä koki, ettei henkilöstöasioihin ole resursoitu tarpeeksi aikaa.

 Kunta-alalla esihenkilöt olivat tyytyväisempiä työterveysyhteistyöhön kuin hyvinvointialueilla (p<.001). Esihenkilöt kokivat, että työyksikön tarpeet ymmärretään ja työkykyriskit määritetään työterveyshuollon toimesta hyvin. Työterveyshuollon toivottiin ottavan selkeämmin kantaa työterveysneuvotteluissa työhön palaavan työntekijän jäljellä olevaan työkykyyn ja sen edellyttämiin muutoksiin työssä. Pääsääntöisesti pitkän sairauspoissaolon jälkeen käytiin työhön palaavien kanssa työterveysneuvottelu. Vain noin puolet esihenkilöistä koki työterveyshuollon tarjoavan apua työkyvyn johtamiseen, muutostilanteissa tuen koettiin olevan vielä harvemmin.  Työterveyshuollon toivottiin ottavan aktiivisemmin yhteyttä tilanteissa, joissa työntekijöiden työkyky ja työssä jatkaminen on vaarantunut.

Avainsanat: työkyky, työkykyjohtaminen, esihenkilötyö