Väitöstutkimuksessa tarkastellaan laulujoutsenten ei-inhimillistä toimijuutta toistaiseksi vähän tutkitun kirjailijan Yrjö Kokon teoksissa Laulujoutsen. Ultima Thulen lintu (1950) ja Ne tulevat takaisin (1954). Tutkimuksessa kysytään, miten kyseiset valokuvaa ja tekstiä yhdistävät teokset tuottavat suhdettaan materiaalis-diskursiiviseen todellisuuteen ja miten ne ehdottavat ajattelemaan laulujoutsenten toimijuudesta osana kirjallisuutta. Tutkimuksessa tarkastellaan kirjallisuuden onto-epistemologiaa ei-inhimillisen olemisen ja siitä tietämisen näkökulmasta.

Tutkimus kytkeytyy osaksi posthumanistista nykykeskustelua, jossa kritisoidaan tieteen ihmiskeskeisyyttä ja kehitetään lähestymistapoja, joilla ottaa huomioon ei-inhimillisten olioiden vaikutus myös inhimilliseksi lasketun toiminnan, tässä tapauksessa kirjallisuuden, piirissä. Työn keskeinen teoreettinen viitekehys on posthumanistisessa tutkimuksessa keskeiseksi nousseen feministisen tieteenfilosofi Karen Baradin kehittämä toimijuusrealismi, josta on peräisin tutkimuksen metodi, diffraktiivinen lukeminen. Diffraktiivinen metodi on representationalismiin perustuvalle ontologialle vaihtoehtoinen lukemisen tapa, jossa maailman materiaaliset ja diskursiiviset ulottuvuudet ymmärretään lomittuneina ja toisiaan läpäisevinä. Kokon tuotannon analysoinnin lisäksi tutkimuksen tavoitteena on työstää Baradin luonnontieteen kehyksessä kehittämää diffraktiivista metodia kirjallisuudentutkimuksen tarpeisiin.

Tutkimus koostuu johdannosta, kolmesta käsittelyluvusta ja johtopäätöksistä. Ensimmäisessä käsittelyluvussa lähestytään aineiston teoksia tarkastelemalla niitä kirjallisuudenlajin näkökulmasta. Lukemalla lajiteoretisointeja ja erityisesti niiden ontologisia oletuksia aineiston läpi, luvussa kehitetään käsitettä ”elokerrallinen toimijuus”, joka toimii tutkimuksessa ei-inhimillisen elämän ajattelua kokoavana ja suuntaavana käsitteenä. Keskimmäisessä käsittelyluvussa analysoidaan Laulujoutsen-teoksen kerrontaa ja tematiikkaa läsnä- ja poissaolon lomittumisen näkökulmasta ja toimijuusrealistista intra-aktion käsitettä hyödyntäen. Viimeisessä käsittelyluvussa analysoidaan Ne tulevat takaisin -teosta sukupuuton näkökulmasta, fokusoiden teoksessa tehtäviin sisään- ja ulossulkemisen tekoihin, joita käsitteellistetään toimijuusrealistisesti toiminnallisina leikkauksina.

Tutkimus osoittaa, että Kokon laulujoutsenaiheisissa teoksissa ilmaisun keinot, kuten valokuvat ja kerronnalliset ratkaisut, tuottavat käsitystä omasta olemassaolostaan perustavanlaatuisesti laulujoutsenten olemassaoloon kietoutuneena. Samalla tutkimus osoittaa, että diffraktiivinen luenta ja toimijuusrealistiset käsitteet tarjoavat kirjallisuudentutkimukselle tapoja lähestyä ja käsitteellistää katveeseen jäänyttä ei-inhimillistä toimintaa, ottaen samalla huomioon ihmisten ja muunlajisten eläinten suhteeseen vaikuttavat vallankäytön muodot.