Kroonisen munuaistaudin esiintyvyyden arvioidaan olevan Suomessa 7–10 %. Suuri osa potilaista sairastaa tautia tietämättään. Munuaistautiin liittyy jo varhaisista taudin vaiheista alkaen suurentunut sydän- ja verisuonitapahtumien sekä ennenaikaisen kuoleman ja sairaalahoitoon joutumisen riski. Pienellä osalla munuaistautiin sairastuneista munuaisten toiminta ehtyy ja tarvitaan kustannuksiltaan kallista munuaiskorvaushoitoa. Suurten väestötutkimusten perusteella tiedetään, että näiden tapahtumien riski alkaa suurentua, kun glomerulusten suodatusnopeus (GFR) pienenee alle arvon 60 ml/min/1,73 m2 tai kun havaitaan albuminuriaa. Riski suurenee, kun GFR-arvo pienenee ja/tai albuminuria lisääntyy. Vaikeaksi edennyt munuaistauti hoitoineen aiheuttaa potilaalle elämänlaadun heikkenemistä ja yhteiskunnalle merkittäviä kustannuksia.
Munuaistautiin ei yleensä liity merkittäviä oireita ennen kuin tauti on edennyt vaikeaksi, joten sitä tulee seuloa erityisesti riskiryhmiin kuuluvilta potilailta. Taudin varhaisvaiheessa tehdyillä elintapamuutoksilla ja lääkehoidolla voidaan viivästyttää munuaiskorvaushoitoon päätymistä merkittävästi. Samalla pienenee potilaan sydäntapahtumien ja kuoleman riski. Varhaisen kroonisen munuaistaudin tunnistamisen ja hoidon voidaankin olettaa olevan erittäin vaikuttavaa.

Suomen Nefrologiyhdistyksen asettaman työryhmän tehtävänä oli laatia toimintasuunnitelma, jolla tavoitellaan kroonisen munuaistaudin varhaista toteamista ja hoidon aloitusta sekä pohditaan keinoja tavoitteen toteuttamiseksi.

Tämän strategian toivotaan ohjaavan ja yhdenmukaistavan alkavan munuaistaudin seulontaa, diagnostiikkaa ja hoitoa maassamme. Lapsilla munuaistauti on harvinainen, eikä lasten munuaistauteja käsitellä tässä yhteydessä. Krooninen munuaistauti yleistyy tulevaisuudessa väestön vanhetessa ja tyypin 2 diabeteksen lisääntyessä. Munuaistaudin ehkäisy, varhainen tunnistaminen ja hoito tulee huomioida suunniteltaessa SOTE-hyvinvointi- ja yhteistyöalueilla potilaiden hoitopolkuja ja -ketjuja.