Homehtumisherkkyysmäärityksiä biopohjaisista rakennusmateriaaleista sekä irtomateriaalin testausmenetelmä
: Pessi, Anna-Mari; Tuominen, Eero; Häkkilä, Sirkku; Westermarck, Mikael; Vinha, Juha
: Vinha, Juha; Thitz, Unto
: Rakennusfysiikka
: 2025
: Rakennusfysiikka 2025 : Uusimmat tutkimustulokset ja hyvät käytännön ratkaisut, 28.–29.10.2025, Tampere : Seminaarijulkaisu 9 – Osa 1
: 263
: 268
: 978-952-03-4195-4
: https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202601231798
: https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202601231798
Homehtumisherkkyyttä selvittävään laboratoriokokeeseen oli koottu erityyppisiä biopohjaisia rakennusmateriaaleja, joihin ei oltu lisätty kemiallisia biosidejä: hamppu-tärkkelyslevyä savipinnoitettuna tai ilman, biohiililevyä sekä kutterinlastumateriaalia savikäsiteltynä tai puhtaana. Ennen koetta testattavien materiaalien mikrobipitoisuus määritettiin laimennusviljelyllä. Materiaalit altistettiin homehtumista edistävälle lämpötila-kosteusolosuhteelle 22,5 – 38 viikon ajan ja materiaaleille määritettiin homeindeksit Suomalaisen homemallin mukaisesti. Kutterinlastumateriaalit käsiteltiin verkkopohjaisessa astiassa n. 10 cm kerroksena, jonka yläpinnalta otettujen osanäytteiden homeindeksit määritettiin. Kaikkien testimateriaalien homehtumisherkkyysluokaksi saatiin HHL1. Irtomuotoisen materiaalin analysoiminen osanäytteistä osoittautui toimivaksi. Osassa testimateriaaleissa ennen käsittelyä havaittujen korkeiden mikrobipitoisuuksien vaikutusta homehtumisnopeuteen ei materiaalien yleisen nopean homehtumisen vuoksi voitu erottaa. Tutkittavat materiaalit kokeisiin oli valittu ECOSAFE 3, STALK ja Biosivu-hankkeista, joiden yhteydessä materiaaleista tutkittiin myös muita materiaaliominaisuuksia.