Vapaan tahdon ja determinismin yhteensopivuutta koskeva keskustelu on jäänyt pitkälti pattitilanteeseen yhteensopivuutta kannattavien kompatibilistien ja sitä vastustavien inkompatibilistien välillä. Tämä artikkeli argumentoi, että väittelyssä voitaisiin päästä pidemmälle, jos eräs klassinen argumentti muotoiltaisiin selvemmin ja sen voima tunnistettaisiin. Argumenttia kutsutaan tässä satunnaisuusargumentiksi, ja tässä muotoiltuna siihen sisältyy kaksi pääväitettä. Ensimmäiseksi: indeterminismi ihmisen valinnoissa johtaisi aina ongelmalliseen hallinnan puutteeseen. Toiseksi: valintoja koskevassa indeterminismissä vapaan tahdon ehtona ei ole mitään itsenäisesti toivottavaa, ellei lähdetä jo valmiiksi inkompatibilistisesta perusoletuksesta, että indeterminismi on välttämätöntä vapaudelle. Artikkeli osoittaa, että kun determinismi, indeterminismi, ja hallinta määritellään oikealla tavalla, nämä argumentit kestävät kaikki inkompatibilistien esittämät vastaväitteet ja siten muodostavat inkompatibilismille ja indeterministisille vapaan tahdon käsityksille haasteen, jota ei voida selittää olemattomiin. Näin tullaan johtopäätökseen, että satunnaisuusargumentin ottamisen vapaasti tulisi olla lähtökohta kaikkea vapaata tahtoa ja determinismiä käsittelevässä keskustelussa.