Tämä teemanumero tarkastelee yhteiskunnallisen vaikuttamisen lähihistoriaa sukupuolen näkökulmasta 1960–1980-lukujen Suomessa. Aihe linkittyy moneen suomalaista yhteiskuntaa olennaisesti muokanneeseen ilmiöön, joiden sukupuolittuneisuutta ei ole aina otettu riittävästi huomioon. Numeron aloittaa Heidi Kurvisen, Anna Niirasen ja Hannah Kaarina Yokenin kirjoittama perusteellinen johdantoartikkeli. Artikkelissa teemanumeron toimittajat osoittavat aiheen laaja-alaisen yhteiskunnallisen ja poliittisen kantavuuden sekä kertovat kiinnostavasti myös numeron toimitusprosessista. Teemanumeron kaksi vertaisarvioitua artikkelia haastavat perinteisiä käsityksiä sukupuolen ja yhteiskunnallisen aktiivisuuden kytköksistä. Arja Turusen artikkelin keskiössä on 1960-luvun lopulla tasa-arvosta ja miesten roolista käyty julkinen keskustelu. Tiina Männistö-Funk puolestaan nostaa esiin usein miehiseksi mielletyn aiheen, liikenteen, ja tarkastelee sitä uudenlaisesta sukupuolinäkökulmasta. Lisäksi teemanumero sisältää kolme lyhyempää tekstiä. Anna Niirasen haastattelussa kirjailija Kaari Utrio kertoo suhteestaan historiaan, historiantutkimukseen ja tiedon popularisointiin sekä pohtii naisen asemassa tapahtuneita muutoksia. Heidi Kurvinen, Liisa Lalu ja Katja Lautamatti käyvät keskenään dialogia siitä, minkälaiset näkökulmat ovat johtaneet suunnitteilla olevan Feminismi, perheeni: Yksilökokemuksista äänten mosaiikiksi -hankkeen kantavien näkökulmien muodostumiseen. Hannah Kaarina Yokenin tekstissä suomalaista 1980-luvun rauhanliikettä lähestytään sukupuolihistoriallisesta näkökulmasta ja pohditaan, mitä uusia tarinoita ja toimijoita historiallisen narratiivin keskiöön nousee, kun sukupuoli asetetaan analyyttisen kehikon keskiöön.  Näkökulmatekstin ytimessä ovat 1980-luvun alkuvuosien rauhanmarssit ja etenkin niiden taustalla vaikuttaneet rauhanjärjestöt sekä järjestöjen arkistoimat aineistot.