Saaristolaki luo yleiset puitteet ja perustan sille, että valtio sitoutuu järjestämään saariston vakituisille asukkaille maksuttomat tai kohtuuhintaiset liikennepalvelut. Uutena lakina annettava esitys saaristolaiksi sisältää useita lakiteknisesti merkittäviä elementtejä, joilla on suora vaikutus yhteysalusliikenteeseen ja sen järjestämiseen. Näitä ovat mm. seuraavat:

- Lakiesityksen merkittävin suora vaikutus on se, että lailla turvataan julkisin varoin rahoitettu yhteysalusliikenne myös jatkossa.

- Myös muut saariston kohderyhmät, kuten kausiasujat, yritykset ja elinkeinonharjoittajat huomioidaan vakituisen asutuksen lisäksi, vaikka vakituinen asutus pysyykin ensisijaisena liikenteen järjestämisperusteena.

- Yhteysalusliikenteen järjestämiseen esitys tuo useita selvennyksiä ja tarkennuksia, kuten käsitteen reitti yhteysalusliikenteen tarkasteluyksikkönä, joka on erotettu ei-aikataulutetuista muista kuljetuspalveluista, kuten eläin- ja raskaskuljetukset.

- Uudessa laissa selvennetään myös liikenteen järjestämisen budjettirajoitetta ottamalla se suoraan saaristolakiin.

- Erittäin merkittävä sisällöllinen muutos esityksessä on se, että lain soveltamisala koskee ensi sijassa ulko- ja välisaaristoa. Tämä selkeyttää yhteysalusliikenteen järjestämistä, sillä se käytännössä rajaa liikenteen esimerkiksi sisävesillä ja pääosin myös sisäsaaristossa lain ulkopuolelle. Tämä on myös käytännössä vallitseva asiantila.

- Esityksessä ei mainita “saariston vakinaista väestöä”, vaan siinä viitataan vakituiseen asumiseen saaristossa.

Esityksen sanamuodoissa myös kausiasukkaat ja matkailijat sekä saariston elinkeinotoiminnan eri muodoissaan on huomioitu. Ajatuksena on kehittää saaristoa ja sen elinvoimaa kokonaisuutena aiempaa paremmin.
o Muutoksella ei oletettavasti ole välittömiä, lyhyen aikavälin vaikutuksia yhteysalusliikenteen käytännön toteutukseen, mutta pitemmällä aikavälillä muutos mahdollistaa liikenteen järjestelyt aiempaa joustavammin.

Esityksen muotoilu toteaa vallitsevan nykytilan, mutta on aiempaa muotoilua kattavampi: ”Reittien sekä liikennöintialueiden suunnittelussa on otettava huomioon vakituisen asumisen, saariston kausiasutuksen ja elinkeinotoiminnan tarpeet.”

- Toimivaltaisen viranomaisen tulee reittien suunnittelussa ja kilpailutuksiin liittyvissä kysymyksissä kuulla, asianomaisia kuntia sekä hyvinvointialueita ja Saaristoasiain neuvottelukuntaa ennen päätöksentekoa.

o Tämä on tärkeä lisäys, joka aiemmasta laista puuttui, vaikka vuoropuhelua näiden sidosryhmien kanssa on ollut tähänkin asti.

- Tärkeä täsmennys on lisäksi se, että liikenne- ja viestintäministeriön asetuksella voidaan säätää yhteysalusliikenteen maksuista.

o Maksullisuuden mahdollisuus on jo voimassa olevassa saaristolaissa, mutta lisäys selkeyttää toimivaltasuhteita.

o Esityksessä yhteysaluspalveluiden tulee olla “joustavat ja maksuttomat tai hinnaltaan kohtuulliset”. Muotoilu ei käytännössä eroa nykytilanteesta.

Esityksestä on karsittu saaristolain soveltamisalaan kuulumattomana maininta saariston vakinaiselle väestölle valtion varoista korvattavista tiettyjen matkojen kustannuksista, joista säädetään toisaalla.

Esityksessä viitataan lakeihin maantielautoista sekä yksityislosseista, jotka eivät kuulu saaristolain piiriin.
Itse liikenteen käytännön järjestelyt kuuluvat LVM:n hallinonalaan. Saaristolain esitys ei sisällä tarkempia säädöksiä esimerkiksi palveluntarjoajiin, palvelutasoon tai reittien kilpailuttamiseen. Tästä seuraa se, että esityksen suorat vaikutukset liikenteen toteutukseen ovat sen lakiteknisiä vaikutuksia vähäisemmät.

Jatkossa laki antaa selkeämmät kriteerit reittien muuttamiseen, sillä tarkasteluperusteet ovat nyt laajemmat kuin nykyisessä laissa, jossa ainoa määritelty kriteeri oli vakituinen asukas.

Päähuomiot esityksen yhteysalusliikennepykälän eroista nykyiseen saaristolakiin ovat seuraavat:

Käytännön liikennöinnin kannalta esitys noudattelee nykyisen saaristolain tarkoitusta tai sovellettavuutta.

Lakiuudistus tähtää siihen, että saaristolaki olisi toimiva myös pitkälle tulevaisuuteen. On ilmeistä, että saariston väestö- ja elinkeinorakenne tulevat lähivuosikymmeninä muuttumaan tavoilla, joita ei vielä täysin pysty ennakoimaan. Samalla saariston vakinaisen väestön määrä ja sen tarvitsemien välttämättömien palveluiden luonne muuttunevat merkittävästi. Tätä taustaa vasten on perusteltua, että tulevaa lakia ei “ankkuroida” vain vakinaiseen väestöön tarpeisiin.

Liikenteen järjestelyihin, palveluntarjoajiin ja reittien kilpailuttamiseen nykyisen ja ehdotetun uuden saaristolain kytkentä on suora siinä mielessä, että laki on julkisesti rahoitetun liikenteen perusta, vaikka näiden käytännön järjestelyt kuuluvatkin LVM:n hallinnonalaan.

Saaristolain esityksen välittömät käytännön vaikutukset yhteysalusliikenteeseen ja esimerkiksi sen toteutukseen, palvelutasoon ja kustannuksiin jäävät kuitenkin rajallisiksi, sillä jo olemassa oleva liikenne on kilpailutettu enintään 5-vuotisilla sopimuksilla, joista osan sopimuskaudet ovat vuoteen 2029 (Taulukko 1).

Pidemmällä aikajänteellä lain suorat ja epäsuorat vaikutukset saariston kehittämiseen voivat sitä vastoin osoittautua merkittäviksi, sillä lakiesitys mahdollistaa liikenteen sovittamisen tarpeita vastaavaksi muuttuvassa toimintaympäristössä nykyistä lakia paremmin ja joustavammin.

Myös eri pykälässä säädettävä yhteysalusliikenteen varautumisvelvoite tulee osaltaan varmistamaan liikenteen jatkumista myös vakavissa häiriötilanteissa ja poikkeusoloissa.

Kokonaisuutena lakiesityksen arvioidut vaikutukset ovat joko neutraaleja tai ainakin jonkin verran myönteisiä, erityisesti kun tarkastellaan esityksen välittömiä ja lyhyen aikavälin vaikutuksia.

Vaikutusarvioinnin usean osakohteessa osalta esityksen myönteiset vaikutukset vahvistuvat heti uuden lain astuttua voimaan tai pian sen jälkeen, sillä esimerkiksi varautumisvelvoitteen on tarkoitus koskea myös jo olemassa olevia sopimuksia.

Esityksen osalta kielteisiä tai merkittävästi kielteisiä vaikutuksia ei vaikutusarviossa noussut esiin sen paremmin lyhyellä kuin pitkällä aikavälillä.